RDS-3 Marija (ven. РДС-3 Мари́я, Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi-3) on Neuvostoliitossa kehitelty taktinen ydinase, jonka voimakkuus oli 41.2 kilotonnia. Ase käytti uudenlaista, levitoivaa rakennetta (ns. Levitated Pit). Siinä sisempi rakenne oli plutoniumia ja ulompi rakenne Uraani-235:ttä: suhteessa 1/3. Ase oli uudemman järjestelyn, uraanin ollessa kompositiossa, myös ns. Kypärä-rakenteen myötä edellistä 100 kg kevyempi. Räjähtävien fissiilien ainesosien välissä oli levitoiva eli kelluva kaasupatja. Pommi räjäytettiin imploosiolla.
Asetta testattiin Neuvostoliiton ensimmäisessä ydinaseen ilmapudotuksessa, kun pommi pudotettiin 1951 Semipalatinskissä Kazakstanissa Tupolev Tu-4 -pommikoneesta. Koeräjäytys kuvattiin 7,5 kilometrin päästä ja aseen aiheuttama valoilmiö näkyi 170 kilometrin päähän - samoin kuten räjäytyksen äänikin. Räjäytyskorkeus oli 380 - 400 metriä maanpinnasta. RDS-3 hyväksyttiin 1953 Neuvostoliiton asearsenaaliin. 3 100 kilogrammaa painava ydinase oli myös asennettavissa Tupolev Tu-16:een. Asetta seurasi pian kevyempänä ja monikäyttöisempänä RDS-4 Tatjana.
