Raskausdiabetes on diabeteksen muoto, jossa raskaana olevalle naiselle kehittyy glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, joka näkyy veren kohonneena glukoosi- eli sokeripitoisuutena. Raskausdiabetes todetaan maailmanlaajuisesti noin 14 prosentilla synnyttäjistä.
Raskausdiabeteksen kehittymisen päätekijät ovat insuliiniresistenssi eli insuliinin heikentynyt vaikutus kehossa, sekä insuliinin puutteellinen eritys haiman beetasoluissa. Insuliiniresistenssiä voimistaa äidin kehon rasvamäärän kasvu sekä istukan erittämät hormonit erityisesti raskausviikoilla 20–32.
Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat ylipaino ennen raskautta, yli 40 vuoden ikä, aiemmin syntynyt suuri lapsi ja suun kautta otettava kortikosteroidilääkitys, sekä jotkin sairaudet, kuten munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti ja aiempi raskausdiabetes. Raskausdiabetestä ehkäistään välttämällä ylipainoa ennen raskautta.
Raskauden aikana ilmaantuvia riskitekijöitä ovat sokerin esiintyminen aamuvirtsassa sekä epäily suurikokoisesta sikiöstä.
Raskausdiabetes diagnosoidaan glukoosirasituskokeessa, jossa verestä mitataan kolme glukoosipitoisuuden arvoa. Raskausdiabetes todetaan, kun vähintään yksi raja-arvo ylittyy: yli 5,3 mmol/l paastoarvona, yli 10,0 mmol/l yksi tunti glukoosin nauttimisesta, tai yli 8,6 mmol/l kaksi tuntia glukoosin nauttimisesta.
Raskausdiabetes ei aiheuta raskaana olevalle naiselle oireita. Sen merkittävin seuraus on sikiön liian suuri koko. Sairastajalla on suurentunut vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Lapsella on lisääntynyt ylipainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja metabolisen oireyhtymän riski.
Raskausdiabetekseen sairastuneista puolet saa sen myöhemmin uudelleen.
Raskausdiabetestä hoidetaan ruokavaliohoidolla sekä ylipainoisen kohdalla painonnousun rajoittamisella raskauden aikana. Vuorokautista energiansaantia rajoitetaan, ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja vältellään. Tarvittaessa harkitaan lääkehoitoa.