Reduplikaatio

Reduplikaation esiintyvyys maailman kielissä.

Reduplikaatio eli kahdennus on morfologinen prosessi, jossa sanan juuri tai vartalo toistetaan sanan merkityksen, sävyn tai kieliopillisen tehtävän muuntamiseksi.

Reduplikaatio voi olla täydellistä: esimerkiksi malaijin kielessä monikko muodostetaan vartalon täydellisellä toistolla, kuten orang ’ihminen’ : orang-orang 'ihmiset'. Se voi kohdistua sanan osaan, kuten hausan kielessä (kira ’kutsua’ : kik-kira ’kutsua (toistamiseen)’), tai pelkästään yhteen äänteeseen. Joruban kielessä gerundi muodostetaan prefiksillä í-, jonka edellä toistetaan sanavartalon alkukonsonantti, esimerkiksi gbé ’ottaa’ : gb-í-gbé ’ottaen’, jε ’syödä’ : j-í-jε ’syöden’.

Reduplikaatioon voi kuulua myös toistettavan aineksen muuntelua. Kuuluisa esimerkki on englanninkielisessä maailmassa tunnettu shm-reduplikaatio (fancy-shmancy, Oedipus shmoedipus), jonka usein arvellaan olevan peräisin jiddišistä. Useissa kielissä tuttu ilmiö on vokaalien vaihtelu, esimerkiksi kaksitavuisissa ääntä jäljittelevissä ilmauksissa, joissa Euroopan kielissä usein ensimmäinen vokaali on suppeampi, toinen väljempi (tik-tak, bim-bam, ding-dong).

Reduplikaationa voidaan pitää myös samaa merkitsevien ainesten toistamista, esimerkiksi vietnamin kielen synonyymiyhdyssanoissa: mạnh-khoe ’hyväkuntoinen’ (”vahva-voimakas”), do’-bân ’saastainen’ (”likainen-likainen”).

Reduplikaatiolla on maailman kielissä erilaisia tehtäviä. Usein sillä muodostetaan nominien monikkomuotoja (kuten yllä mainitussa malaijin kielen esimerkissä orang-orang ’ihmiset’) tai ilmaistaan intensiivisyyttä tai toistuvuutta: papualaisessa arapeshin kielessä su merkitsee ’koskettaa, pidellä’, susu ’kosketella kauttaaltaan, käpälöidä’. Reduplikaation avulla voidaan muodostaa määrän ilmauksista distributiiveja tai limitatiiveja (ilokon lima ’5’: sag-li-lima ’viisi kullekin’, lim-lima ’vain viisi’). Sillä voidaan muuttaa sanaluokkaa: australialaisessa kayardildin kielessä kandu merkitsee ’veri’, kandukandu on adjektiivi ’punainen’. Reduplikaation avulla voidaan myös muodostaa esimerkiksi deminutiivimuotoja.

Indoeurooppalaisessa kantakielessä reduplikaation avulla muodostettiin verbien tiettyjä preesensmuotoja, ja tämän jälkiä on säilynyt esimerkiksi antiikin kreikan, latinan tai sanskritin kieliopissa. Alkukonsonantti kahdennettiin ja sen jälkeen lisättiin e tai i, esimerkiksi *deh3- ’antaa’: atemaattinen preesensvartalo *de-deh3- (vrt. muinaiskreik. dí-dō-mi ’minä annan’), *steh2- ’seistä’: latinan si-st-ō ’minä seison’.

Lähteet

  1. 1 2 R. M. W. Dixon: Basic linguistic theory. 1: Methodology / R.M.W. Dixon, the Cairns Institute, James Cook University, s. 139–140. Oxford, United Kingdom: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-957106-2 (englanniksi)
  2. ↑ Kielitiede:reduplikaatio Tieteen termipankki. Viitattu 4.3.2025.
  3. ↑ Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 103. Gaudeamus Oy, 2008. ISBN 978-952-495-071-8
  4. ↑ Sharon Inkelas, Cheryl Zoll: Reduplication: Doubling in Morphology, s. 1, 3. Cambridge University Press, 24.2.2005. ISBN 978-0-521-80649-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.10.2026.
    1. ↑ s. 8
  5. ↑ Nevins, Andrew & Vaux, Bert: Metalinguistic, shmetalinguistic: The phonology of shmreduplication. Proceedings from the Annual Meeting of the Chicago Linguistic Society, 2003, 39. vsk, nro 1, s. 702–721. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Shinji Ido: Vowel alternation in disyllabic reduplicatives: an areal dimension. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics, 17.6.2011, 2. vsk, nro 1, s. 185–194. doi:10.12697/jeful.2011.2.1.12 ISSN 2228-1339 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Itkonen, Esa: Maailman kielten erilaisuus ja samuus, s. 38. Gaudeamus Oy, 1997. ISBN 951-662-692-0
  8. ↑ Rubino, Carl: Reduplication: Form, function, distribution reduplication.uni-graz.at. 2002.
  9. ↑ Benjamin W. Fortson: Indo-European language and culture: an introduction, s. 88, 90. Malden, MA: Blackwell, 2004. ISBN 978-1-4051-0315-2