Renault 5

Tämä artikkeli kertoo vuosien 1972–1996 mallista. Sähköautosta katso Renault 5 (2025).
Renault R5
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska, Slovenia, Belgia, Espanja, Portugali
Valmistaja Renault
Valmistusvuodet 1972–1996
Korimalli 3- ja 5-ovinen hatchback
2-ovinen avoauto
3-ovinen pakettiauto
2-ovinen avolava
Luokka B-segmentti
Seuraaja Renault Clio
Tekniset tiedot
Moottori R4
Vetotapa etuveto

Renault R5 on Renault-yhtiön rakentama pikkuauto, jota valmistettiin kolmella eri vuosikymmenellä. Se oli valmistusaikanaan yksi Euroopan myydyimmistä automalleista.

Renault 5 sai ensiesittelynsä tammikuussa 1972.

Renault R5 phase 1 (1972–1984)

Renault R5 ph1
Pääartikkeli: Renault R5 ph1

Renault 5 phase 1 valmistui pienten autojen aikakautenaselvennä, kilpailijoinaan Fiat 127 ja Mini. Auton korin suunnitteli Michel Boue. Boue olisi tahtonut takavalojen menevän ylös asti puskurista c-pilariin, kuten on tehty myöhemmin valmistuneessa Volvo V70:ssä. Valot jätettiin kuitenkin ennalleen.

R5 oli ensimmäisiä autoja, jossa ulkonevat metallipuskurit korvattiin korinmyötäisillä muovipuskureilla

Ensimmäisissä malleissa vaihdekeppi oli ranskalaiseen ”sateenvarjonkahva”-tyyliin integroitu kojetauluun, mutta myöhemmin vaihdekeppi sijoitettiin lattiatasoon. Toinen erityinen tuntomerkki oli ovenkahvat, jotka olivat oven ja b-pilarin välisessä upotuksessa joidenkin Fiat Unojen tapaan. Muita versioita ensimmäisestä autosta oli Renault 5 Alpine (Englannissa Renault 5 Gordini), Alpine/Gordini Turbo, ja Le Car, jota myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla AMC:n jälleenmyyjien kautta.

R5:ttä valmistettiin Ranskan lisäksi Sloveniassa. Valmistuksesta huolehti nykyisin Revozina tunnettu autotehdas. R5 oli Revozin ensimmäinen Renault-malli. Neliovinen sedan-malli sai nimen Renault 7 ja sitä valmisti FASA-Renault Espanjassa.

Phase 1-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Tekniikka

Konepellin alta löytyy Renault 4:stä lainattua tekniikkaa. Moottori on konehuoneessa pitkittäin. Moottorit olivat OHV-tyyppisiä ja niitä löytyy myös R4-, R8- ja R12 -malleista, tilavuuksiltaan 782–1397 cm3. Etu- ja takajousitus on toteutettu vääntösauvajousituksella.

Moottorivaihtoehdot

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Käytössä
0.8R4782 cm336 kW (49 hv) @ 5200 r/min
0.8R4845 cm326 kW (36 hv) @ 5500 r/min
1.0R4956 cm333 kW (44 hv) @ 5500 r/min
1.1R41108 cm333 kW (45 hv) @ 4400 r/min84 Nm @ 2000 r/min1979–
1.3R41289 cm331 kW (42 hv)
R41289 cm333 kW (45 hv) @ 5000 r/min
R41289 cm340 kW (55 hv) @ 5750 r/min
R41289 cm347 kW (64 hv) @ 6000 r/min94 Nm @ 3500 r/min
1.4R41397 cm343 kW (58 hv) @ 5250 r/min101 Nm
R41397 cm346 kW (63 hv) @ 5250 r/min
R41397 cm368 kW (93 hv) @ 6400 r/min
1.4 Alpine TurboR41397 cm381 kW (110 hv) @ 6000 r/min149 Nm @ 4000 r/min
R41397 cm3118 kW (160 hv)

Mallit

Mitat

Renault Super5 (1984–1996)

Renault Super5

Renault Supercinq ("Superviitonen") -nimellä tunnettu toisen sukupolven malli perustui ulkonäön puolesta hyvinkin paljon Ph1:seen ja ostajien oli vaikea alussa huomata eroa. Muuten auto oli täysin poikkeava tekniikaltaan ja suunnittelultaan. Osia käytettiin melko paljon rinnakkaismalleista R9 ja R11. R5 Phase 2 oli edeltäjänsä tavoin vuodesta toiseen eräs Euroopan myydyimmistä automalleista. Muualla Euroopassa malli oli saatavilla avoautona sekä kolmi- että viisiovisena umpikorisena mallina, myös paketti-, avolava ja farmarimallina Express, Extra tai Rapid-nimellä. Autoa tuotiin Suomeen aluksi TL-versiona (nelivaihteinen, 1108 cm3 -moottori) vuonna 1985 (64900 mk 1987), mutta sen hinta oli korkeahko kilpailijoihin nähden (vrt. Fiat Uno 52500 mk, Citroën Visa 55400 mk, Opel Corsa 55800 mk). Suomessa autoa myytiin kolmiovisena ja Express-pakettiautona (korotettu malli) ja mallit olivat TL, TR, TS, GTX ja GT Turbo.

Vuonna 1988 markkinoille tulivat TR- ja GTX-mallit tehtaan suopeammalla hinnoittelulla (TR 59 800 mk, GTX 70 900 mk) Suomen kovan autoveron takia. Syksyllä 1988 alkanutta myyntiä auttoi mallin varsin hyvä menestys suomalaisten autolehtien vertailutesteissä.

Tuonti Suomeen päättyi Renault Clion saapumiseen vuonna 1991. Ranskassa autoa valmistettiin vuoteen 1990 asti. Autoa valmistettiin myös Slovenian Novo Mestossa (Revoz) vuoteen 1996 saakka.

Tekniikka

Moottori poikittain edessä, etujousitus;MacPherson, takana edelleen vääntösauvajousitus, korin muotoja parannettiin huomattavasti edellisestä mallista paremman aerodynamiikan ja ulkonäön saavuttamiseksi.

Moottorit

956–1397 cm3 moottorit olivat kaasuttimilla (vuoteen 1993 saakka, riippuen maasta) varustettuja työntötankomoottoreita, kun taas 1721 cm3 kone on varustettu ruiskutusjärjestelmällä.

Moottorivaihtoehdot

Bensiinimoottorit

  • 1.0 C1C (956 cm3), 30 kW (41 hv)
  • 1.1 C1E (1108 cm3), 34 kW (47 hv) @5250 r/min, 79 Nm @2500 r/min
  • 1.2 C1G (1237 cm3), 40 kW (55 hv) @5250 r/min, 90 Nm @4000 r/min
  • 1.4 C3J (1390 cm3), 44 kW (60 hv)
  • 1.4 C1J (1397 cm3), 43-44 kW (58-60 hv), Turbo 85-88 kW (115/120 hv)
  • 1.4 C2J (1397 cm3), 49/53 kW (68/72 hv) @5250/? r/min, 104/? Nm @3000/? r/min
  • 1.7 F2N (1721 cm3), 70 kW (95 hv)

Dieselmoottorit

  • 1.6 D F8M (1596 cm3), 40 kW (55 hv), sama kuin Renault 9 ja 11 -malleissa

Renault 5 muutoksia

  • 1985 Super5 esitellään. Myös vanha malli myynnissä jonkin aikaa päällekkäin uuden kanssa.
  • 1987 Facelift tehtiin syksyllä (musta etusäleikkö korinväriseksi, merkki vasemmalle sekä mm. suuremmat puskurit) ja samalla lisättiin valikoimaan 1.7-litrainen moottori joko kaasutin- tai ruiskuversiona.
  • 1993 keulalle nousi Renaultin uusi merkki
  • 1995 palasivat paksut muovilistat sivuille kaikkiin malleihin.
  • 1996 viimeinen mallisarja ByeBye rullasi ulos tehtaalta.

Mitat

Mallit

Renault 5 GT Turbo/GTE

Malli GT Turbo oli nopea pikku-GT katukäyttöön, tehokkalla mutta yksinkertaisella 1.4 litran 120hv (115hv 1987 asti, Phase I) turbomoottorilla varustettuna. GT Turbo oli Renaultin vastine kilpailijan, PSA-konsernin esiteltyä Peugeot 205 GTI:n. Perustekniikka oli työntötankoinen 1,4l-moottori, Garrett T2-ahtimella varustettuna. Polttoaineensyöttö oli toteutettu kaasuttimella ahtamisesta huolimatta. Sisarmalli 5 GTE joka oli muuten täysin sama auto kuin GT Turbo oli varustettu 1721cc Renix monipistesuihkutuksella joka tuotti 95hv. GTE Oli myynnissä yleensä maissa joissa pakokaasumääräykset eivät sallineet GT Turbon rekisteröintiä. Tosin esim. Saksassa myytiin molempia malleja. Mallia myytiin paljon mm; Ruotsissa ja Sveitsissä. Suorituskyvyssä GTE hävisi GT Turbolle mutta oli huomattavasti vähemmän vikaherkkä ja taloudellisempi.

GT Turboa valmistettiin 1985-91, GTE Mallia 1987-1991. 1987 GT Turbo mallia päivitettiin ja teholukema nousi 120hv:aan (Phase II). Ahtimessa oli nyt myös vesijäähdytys joten sen kestävyys parani oleellisesti, sekä öljynjäähdytin lisättiin. Suomeen GT Turbo mallia tuotiin 80-luvun loppupuolella, mutta auton todella kova hinta rajoitti myyntiä. GTE mallia ei Suomeen tuotu.

Rallimainetta GT Turbo saavutti mm: Alain Oreillen ohjastamana ja voittamalla N-ryhmän autolla WRC Yleiskilpailun 1989 Norsunluurannikon rallissa. Saavutusta ei ole koskaan toistettu.

No. Event Season Driver Co-driver Car 1 Ivory Coast 21ème Rallye Côte d'Ivoire 1989 France Alain Oreille France Gilles Thimonier Renault 5 GT Turbo

Renault 5 Turbo, B-ryhmän ralliauto

Renault 5 Turbo

Renaultilla oli 80-luvulla myös Renault 5 Turbo-niminen B-ryhmään luokiteltu ralliauto, jossa tehoa oli 210-350hv. Tämä keskimoottorilla ja takavedolla, sekä levitetyllä korilla varustettu kilpa-auto oli parhaimmillaan nopeita mutkaisia asfalttiteitä sisältävissä kilpailuissa, kuten Korsikan rallissa. Kilpailevien merkkien esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön, Turbo 5 jäi useimmiten altavastaajaksi.

Viimeisessä kehitysversiossa Renault 5 Maxi Turbossa tehoa oli 406hv.

Autolla kilpailivat mm. Jean Ragnotti sekä Didier Auriol. Ragnotti ajoi Korsikan rallin voittoon autolla vuosina 1982, 1985, sekä Monte Carlo -rallin voittoon 1981.

WRC voitot

Vuosi Ralli Kuljettaja Kartanlukija Auto
1989 Norsunluurannikko 21. Norsunluurannikon ralli Ranska Alain Oreille Ranska Gilles Thimonier Renault 5 GT Turbo

Lähteet

  1. 1 2 3 Smith, Stewart: A True City and Commuter Car. Coventry Evening Telegraph (England), 28.3.2003. Artikkelin teksti Questia-tietopalvelussa (vaatii tilauksen.). Viitattu 1.12.2018. Arkistoitu 1.12.2018.
  2. ↑ Tehokkaampi Supervitonen Suomeen. Helsingin Sanomat, 11.10.1987, s. 66. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla