Reunuspietaryrtti

Reunuspietaryrtti
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897)
Reunuspietaryrtti kuvattuna teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Suku: Pietaryrtit Tanacetum
Laji: parthenium
Kaksiosainen nimi

Tanacetum parthenium
(L.) Sch.Bip.

Katso myös

  Reunuspietaryrtti Wikispeciesissä
  Reunuspietaryrtti Commonsissa

Reunuspietaryrtti eli reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium, syn. Chrysanthemum parthenium) on vahvasti ryydintuoksuinen pietaryrttilaji, jota kasvatetaan myös koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko

Reunuspietaryrtin mykerökukintoja.
Reunuspietaryrttikasvusto.

Reunuspietaryrtti kasvaa 10–50 senttimetriä korkeaksi. Sen vankka varsi on uurteinen ja usein jo tyvestä haarova. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Himmeän- tai kellanvihreä lehtilapa on hienokarvainen, puikea ja parijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat hampaisia ja pyöreäkärkisiä. Kukintona on 2–35 mykeröstä koostuva mykeröstö. Mykeröt ovat noin 1,5 cm leveitä. Laitakukkien kieli on 2–7 millimetriä pitkä ja väriltään valkoinen. Kehräkukat ovat kellertäviä torvikukkia tai laitakukkien kaltaisia. Jalostettuna lajista tunnetaan myös kerrottukukkaisia yksilöitä. Pähkylä on 5–8-harjuinen.

Kasvi muistuttaa jossain määrin sekä pietaryrttiä (T. vulgare) että ahopäivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare).

Levinneisyys

Alun perin reunuspietaryrtti on kotoisin Lounais-Aasiasta ja Balkanilta. Laji on levinnyt muualle viljelyn myötä. Esimerkiksi Tanskassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Etelä-Norjassa sitä tavataan villiintyneenä karkulaislajina. Suomessa reunuspietaryrtistä on havaintoja lähinnä maan eteläosista sekä Pohjanlanden rannikolta Oulun korkeudelle saakka.

Elinympäristö

Viljelyjäänteenä ja -karkulaisena kasvaessa reunuspietaryrtin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset joutomaat, nurmikot ja kaatopaikat.

Käyttö

Reunuspietaryrttiä viljellään nykyään koristekasvina. Sitä on aiemmin käytetty myös rohtokasvina torjumaan matoja ja hoitamaan kramppeja. Antiikin aikana lajia käytettiin naistentautien hoitamiseen, josta juontuu myös lajin tyttöä tai neitsyttä tarkoittava tieteellinen nimi parthenium. Reunuspietaryrtti sisältää kouristuksia laukaisevia ja kipuja lieventäviä seksviterpeenilaktoneita (partenolidia, krysartemiineja, santamariinia, reynosiinia). Lisäksi kasvissa on melatoniinia.