Richard Paulick (7. marraskuuta 1903 Roßlau - 4. maaliskuuta 1979 Berliini) oli saksalainen arkkitehti. Paulick oli poliittisesti vasemmistolainen ja hän oli 1950- 1960- luvuilla Itä-Saksan poliittisen johdon suosiossa. Sen johdosta hän saikin merkittäviä suunnittelutöitä kuten Halle-Neustadtin, Schwedt an der Oderin ja Hoyerswerdan suunnittelun.
Paulick aloitti arkkitehtiopintonsa Dresdenissä vuonna 1923. Hän täydensi tietämystään rakentamisesta työskentelemällä kesäisin muurarimestarin apulaisena Dessaussa.
Vuonna 1925 Paulick sai työpaikan oppaana jonka tehtävänä oli "selittää kaunkia ja ympäristöä" Dessaussa. Tämän työn kautta hän pääsi tekemisiin Bauhaus-koulukunnan kanssa. Hän pääsi tämän yhteyden kautta kuudeksi kuukaudeksi töihin Walter Gropiuksen arkkitehtitoimistoon. Siellä hän ystävystyi Georg Muchen ja Marcel Breuerin kanssa. Miehet olivat kiinnostuneet asuntorakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta. Yhdessä he suunnittelivat teräksestä tehdyn omakotitalon prototyypin.
Arkkitehtiopintojaaan Paulic jatkoi Berliinin teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1925- 1927. Kun Paulick oli valmistunut, palkkasi Gropius hänet omaan yksityiseen toimistoonsa. Paulick sai tehtäväkseen suunnitella Dessaun työnvälitystoimiston. Sen jälkeen hän osallistui Dessau-Törtenin asuinalueen toisen vaiheen suunnitteluun. Gropiuksen jätettyä Bauhausin, sai Paulick vastuutehtäväkseen hoitaa keskenjääneet projektit loppuun.
Kesällä 1929 Paulick siirtyi Berliiniin. Hän työskenteli Gropiuksen toimistossa seuraavan vuoden kesään, jolloin avasi oman toimistonsa.Hän suunnitteli suurikokoisia asuintaloja. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Paulick oli vakaumuksellinen vasemmistolainen. Hän oli Sosialistisen työväenpuolueen (Sozialistischen Arbeiterpartei) perustajajäsen. Puolue oli organisoimassa rakennustyöläisten lakkoa. Tämän vuoksi hän joutui kansallissosialistien noustua valtaan vaikeuksiin.
Kansallissosialistit nousivat valtaan vuonna 1933. Samana vuonna Paulick oli kaksi kertaa murhayrityksen kohteena. Nyt hän katsoi parhaaksi siirtyä ulkomaille. Hän päätyi Kiinaan, Shanghaihin.
Shanghaissa Paulick asui kaupungin eurooppalaisyhteisössä. Hän sai työpaikan "Modern Home" yhtiössä. Myös hänen veljensä Rudolf seurasi Paulickia maanpakoon. Yhdessä he perustivat "The Modern Homes"- yhtiön vuonna 1937. Se suunnitteli asuntojen sisustuksia, hotelleja sekä baareja. Seuraavana vuonna Saksan hallitus riisti Paulickilta kansalaisuuden.
Shanghain amerikkalainen yliopisto nimitti Paulickin professorikseen vuonna 1940 ja rauhan palattua vuonna 1945 tuli tarvetta tehdä kaupunkisuunnittelua. Paulick pääsi johtamaan Shanghain uudistamiseen tähdänneitä suunnitelmia. Myös rautatieverkkoa piti jälleenrakentaa ja uudistaa ja Paulick nimitettiin konsultoivaksi suunnittelijaksi Shanghai- Nanking radan rakentamiseen.
Kiinan sisällissota päättyi kommunistien voittoon vuonna 1949. Paulick katsoi parhaaksi palata Saksaan. Hän matkusti sinne Italian ja Ranskan kautta.
Paulick palasi Saksaan vuonna 1950. Maassa oli sodan jäljiltä suuri tarve sekä uudis- että korjausrakentamiselle. Paulick pääsi töihin rakennustaiteen suunnittelijaksi tiedeakatemiaan. Lisäksi hän pääsi Berliinin rakentamiskomitean jäseneksi ja aloitti asuintalojen suunnittelun. Merkittävänä työnä Saksaan paluun jälkeen oli suunnitella asuntoja monumentaaliselle Stalinalleelle Itä-Berliinissä. Katuprojektti oli Itä-Saksan hallinnon lempihankkeita. Hän sai tehtäväkseen myös pommituksissa tuhoutuneen Saksan valtionoopperan jälleenrakentamisen. Projektissa kului neljä vuotta, vuodet 1951- 1955. Lisäksi hän suunnitteli myös Berliinin katulamppujen mallin. Lamppuja kutsutaankin nimellä ”Paulick-kandelaber". Vuonna 1957 Paulick liittyi Saksan sosialistisen yhteinäisyyspuolueen jäseneksi, mikä antoi hänelle ammatillista etua.
1960- luku toi tullessaan suurisuuntaisia uusien "sosialististen kaupunkien" kuten Schwedt an der Oderin ja Halle-Neustadtin suunnittelut. Paulick uskoi, että kaupunki ei ole vain asuinalue, vaan tarkasti suunniteltu organismi, joka voi muuttaa ihmisten elämäntavan Hän sai myös ammatillista tunnustusta: hän sai rakennustaiteen kunniatohtorin arvon ja Itä-Saksan valtion kunniamerkin.
Halle-Neustadt oli Itä-Saksan johtajan Walter Ulbrichtin mielihanke. Paulickilta odotettiin laadukasta suunnittelua, mutta asuintalot piti rakentaa nopeasti. Uuden elementtirakentamistekniikan vuoksi jossa käytettiin esivalmistettuja, niin kutsuttuja Plattenbau elementtejä, mahdollisti talon rungon pystyttämisen muutamassa viikossa. Menetelmän on myöhemmin katsottu johtaneen ankeisiin elinympäristöihin ja johtaneen rakentajien käsityötaidon loppumiseen. Paulick palkittiin työstään Halle-Neustadtin suunnittelusta Itä-Saksan kansallispalkinnolla. Hallinto luotti Paulickiin niin paljon, että antoi hänen vierailla ulkomailla arkkitehtuurikonferensseissa.
Kun Erich Honecker nousi Itä-Saksan johtajaksi, häntä eivät Paulickin näkemykset arkkitehtuurista kiinnostaneet. Hän ei halunnut taloihin Paulickin vaatimia kauniita yksityiskohtia tai taidetta. Hän halusi rakennuttaa paljon ja halvalla. Vuonna 1974 Paulick erotettiin kaikista tehtävistään ja siirrettiin eläkkeelle. Kuolinvuonnaan hän oli jo lähes täysin unohdettu.
Paulick oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Else Bongers, näyttelijä ja tanssija. Hän ei seurannut Paulickia Kiinaan ja liitto päättyi eroon vuonna 1940. Shangaissa Paulick avioitui vuonna 1941 Thea Hessin kanssa. Hess oli omaa sukuaan Danziger ja oli juutalaistaustaustainen. Vuonna 1961 Paulick avioitui Gemma Geinin kanssa. Gein oli arkkitehti. Toisen ja kolmannen avioliiton myötä Paulickista tuli isäpuoli.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
