| Riuttatiira | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Tiirat Sternidae |
| Suku: | Isotiirat Thalasseus |
| Laji: | sandvicensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sterna sandvicensis |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Riuttatiira (Thalasseus sandvicensis, aiemmin Sterna sandvicensis) on laajalle levinnyt suurehko merilintu. Levinneisyysalueen mukaan se jaetaan kolmeen alalajiin, T. s. sandvicensis Euroopassa ja Afrikassa, T. s. acuflavidus Pohjois-Amerikassa ja T. s. eurygnathus Etelä-Amerikassa.
Riuttatiiran selkä ja siivet ovat harmaat, kaula rinta ja pään alaosa valkeat, silmien yläpuoli kesällä musta, loppukesästä talveen otsa valkoinen. Sillä on musta, pitkä, kapea tikkunokka keltaisella kärjellä. Se on kookkaampi kuin Suomen yleisimmät tiirat, mutta räyskää pienempi. Pituus on 35–45 cm, siipien kärkiväli 85–105 cm, paino 80–100 grammaa.
Riuttatiiraa tavataan Euroopassa, Afrikassa, Länsi-Aasiassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Maailman kannaksi on arvioitu 325 000 – 430 000 aikuista yksilöä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 80 000 – 160 000 paria, joista 39 prosenttia Ukrainassa. Suomea lähimpänä riuttatiirat pesivät Viron länsirannikolla. Viron pesimäkannaksi on arvioitu 1 300 – 1 500 paria ja Ruotsin 1 450 – 2 100 paria. Riuttatiiroja kiertelee kuitenkin Suomenkin merenrannikoilla vuosittain huhti-elokuussa. Elokuussa 2026 Kotkassa havaittiin peräti 68 yksilön suuruinen parvi.
Riuttatiira ei ole yhtä aggressiivinen kuin lapintiira ja naurulokki, ja se pesii joskus näiden lähellä ollakseen suojassa pedoilta.
Riuttatiira syö pääasiassa pieniä kaloja rannikolla tai avomerellä.