Rolf Krogerus (1882 Turku – 1966 Helsinki) oli suomalainen hyönteistutkija. Krogerus väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1932 ja työskenteli Ruotsalaisen normaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajana 1926–1952.
Krogerus oli ekologisen tutkimuksen edeltäjä Suomessa. Opettajan toimen ohella hän harjoitti vapaa-aikanaan biologian tutkimusta ja tieteellistä julkaisutoiminta. Hän oli innokas luonnonharrastaja ja oleskeli nuorena isoäitinsä luona Karjalohjalla. Hänen kiinnostuksensa kohteena eivät niinkään olleet lajiongelmat vaan erityisesti eläinlajien riippuvuus ympäristöstä ja se mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että laji valitsee tietyn elinalueen. Krogeruksen sanotaan alkaneen ensimmäisenä Pohjoismaissa soveltaa kausaalisesti suuntautunutta ekologista tutkimusta. Hän oli erityisen kiinnostunut kovakuoriaisista, jotka usein ovat riippuvaisia tietystä kasvilajista.
Krogeruksen kiinnostus eliöyhteisöihin ja eläinlajien maantieteelliseen levinneisyyteen ilmenee useimmissa hänen julkaisuissaan alkaen hänen varhaisista teoksistaan, jotka käsittelivät eliöyhteisöjä Lohjan seudun kalkkipitoisessa maaperässä, aina hänen kahteen suureen teokseensa saakka, joista toinen käsitteli rantahietikkojen niveljalkaisia (1932) ja toinen kaksiosaiseksi suunnitellusta teoksesta aapasoiden niveljalkaisia (1960).
Opettajantyönsä ohella Krogerus teki väitöskirjan 50-vuotiaana. Sen lisäksi hän kokosi näytteitä alkuun rannikolta, myöhemmin sisämaan soilta.
Krogerus oli ahkerasti mukana Societas pro Fauna et Flora Fennican toiminnassa vuodesta 1900. Hän oli täysin kaksikielinen ja oli siksi mukana myös Vanamo-seurassa vuodesta 1904. Se ryhmä, jonka piirissä hän parhaiten viihtyi, oli kuitenkin Helsingin Entomologinen seura.