L. Ron Hubbard

L. Ron Hubbard
L. Ron Hubbard. Kuva julkaistu vuonna 1950.
L. Ron Hubbard. Kuva julkaistu vuonna 1950.
Henkilötiedot
Koko nimi Lafayette Ronald Hubbard
SyntynytTilden, Nebraska, Yhdysvallat
13. maaliskuuta 1911
Kuollut24. tammikuuta 1986 (74 vuotta)
Creston, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti kirjailija, uskonnollinen johtaja
Kirjailija
Esikoisteos Dianetiikka: nykyajan tiede mielen terveydestä (1950)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.lronhubbard.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lafayette Ronald Hubbard (13. maaliskuuta 1911 – 24. tammikuuta 1986), yleensä tunnettu nimellä L. Ron Hubbard, oli yhdysvaltalainen kirjailija sekä dianetiikan ja skientologian perustaja. Hän kirjoitti mystis-filosofista kirjallisuutta, fiktiota, itsehoitokirjoja, runoja ja muita tekstejä. Guinnessin ennätysten kirja julisti lokakuussa 2005 hänet maailman käännetyimmäksi kirjailijaksi. Vuoteen 2006 mennessä Hubbardin teoksia oli käännetty 71 kielelle.

Elämäkerta

Amiraali F. A. Braisted antoi heinäkussa 1943 Hubbardista kielteisen arvion laivaston upseerina. Osion Remarks teksti on suomeksi: "Katson, että upseerilla [Hubbardilla] on puutteita harkintakyvyssä, johtajuudessa ja yhteistyötaidoissa. Hän toimii harkitsemattomasti ja tulokset ovat sen mukaisia. Hänen halunsa pitää aluksensa tehokkaana ja käyttövalmiina lienee ollut todellinen. Ei tällä hetkellä sovellu komentoasemaan tai ylennettäväksi. Suositellaan palvelemaan suuremmalla aluksella, jolla häntä voidaan valvoa."

Hubbard syntyi vuonna 1911 Nebraskan osavaltiossa. Hän vietti suuren osan nuoruuttaan Montanan osavaltiossa.

Skientologien mukaan Hubbard oli monilahjakkuus, joka hallitsi peräti 29 tieteenalaa filosofiasta kasvatustieteisiin. Skientologian kirkko on kuitenkin muunnellut Hubbardin väitetyn elämäkerran yksityiskohtia toistuvasti. Alun perin hänen saavutuksiaan ja kykyjään väitettiin säännönmukaisesti merkittävämmiksi.

Hubbard väitti itse, että pääsi jo nuorena perille mustajalkaintiaanien riiteistä, ja että hän oli Yhdysvaltain nuorin Eagle Scout -partiolainen. Hän sanoi myös matkustaneensa Aasiassa ja tavanneensa siellä paikallisia pappeja ja maageja. Yhdysvalloissa hän väitetysti opiskeli ydinfysiikkaa ja filosofiaa. Todellisuudessa hän osallistui vain yhdelle ydin- ja molekyylifysiikan alkeiskurssille George Washingtonin yliopistossa ja sai siitä huonoimman arvosanan F. Hänen filosofian tohtorin tutkintonsa puolestaan oli Sequoia University -nimisen valeyliopiston myöntämä.

Ammatiltaan Hubbard oli kioskikirjailija. Hän oli 1930-luvulla hyvin tuottelias jännitys-, fantasia- ja science fiction -aiheisten jatkokertomusten kirjoittaja. Hubbard väitti myöhemmin tarinoiden tehneen hänestä miljonäärin, mutta toiset väittävät hänen sanoneen, että kirjoittamista parempi tapa ansaita miljoona dollaria on perustaa uskonto.

»Kirjoittaminen pennillä sanaa kohti on naurettavaa. Jos oikeasti haluaa tienata miljoona dollaria, niin paras tapa on perustaa oma uskonto.»
(L. Ron Hubbardin sitaatti 1940-luvun lopulta Valittujen palojen mukaan.)

Toisen maailmansodan aikana Hubbard palveli Yhdysvaltain laivastossa. Hänen palvelusaikansa tapahtumat ja hänen saavuttamansa sotilasarvo ovat olleet kiistojen aiheena, mutta Yhdysvaltain laivasto on ilmoittanut hänen saavuttaneen luutnantin arvon 19. heinäkuuta 1941 ja yliluutnantin arvon 15. kesäkuuta 1942. Skientologian kirkko väitti 1970-luvulla, että Hubbardille olisi myönnetty sodan aikana 21 eri ansiomitalia.

Palvelusaikanaan Hubbard toimi aseistetun troolarin USS YP-422 ja sukellusveneentorjunta-aluksen USS PC-815 päällikkönä. PC-815:n päällikkönä Hubbard järjesti kesäkuussa 1943 luvatta ampumaharjoituksen, jonka maalina hän käytti Coronadosaariin kuuluvaa meksikolaista saarta. Saari oli asumaton, mutta sillä sijaitsi Meksikon laivaston vartioasema. Meksikolaiset tekivät selkkauksesta valituksen Yhdysvalloille, ja Hubbard joutui sotaoikeuteen palattuaan satamaan. Hubbard päätyi upseeriksi kuljetusalus USS Algolille. Hänet siirrettiin pois aktiivipalveluksesta sairastapauksen jälkeen joulukuussa 1945.

Skientologian johtohahmona

Hubbardin läpimurto oli itsehoitokirja Dianetiikka: nykyajan tiede mielen terveydestä (Dianetics: The Modern Science of Mental Health, 1950), jota Hubbard tarjosi vaihtoehdoksi perinteisille mielenterveyden käsityksille ja hoidoille, kuten psykiatrialle ja psykologialle. Hubbard johtaa monet mielensairauksien ja -järkytysten syyt ihmismielessä piileviin muistijälkiin, ”engrammeihin”. Kahdenkeskisten istuntojen, ”auditointien”, on tarkoitus pyyhkiä muistijäljet ja auttaa kohdetta saavuttamaan ”selkeä” tila. Auditointi parantaisi myös fyysiset vammat ja sairaudet, joita Hubbard piti psykosomaattisina.

Kirja sai tyrmäävän vastaanoton tiedeyhteisöltä, joka piti Hubbardin yrityksiä korvata terveydenhuollon vakiintuneet käsitykset perusteettomina ja menetelmiä epätieteellisinä. Dianetics oli kuitenkin myyntimenestys, ja moni haki dianetiikasta itselleen apua. Ennen kaikkea kirjan oppien ympärille alkoi syntyä kannattajakuntia, jotka Skientologian oman historian mukaan yhdistyivät muutaman vuoden kuluttua skientologiakirkoksi. New Jerseyn lääketieteellinen lautakunta nosti syytteen Hubbardia vastaan tämän yhteisön antaman lääketieteen opetuksen vuoksi, jolloin säätiö ajautui konkurssiin. Hubbard syytti säätiön konkurssista sinne ”soluttautuneiden kommunistien salaliittoa” ja teki näistä monta ”ilmiantoa” FBI:lle konkurssin jälkeen. Näiksi ”salaliittolaisiksi” hän syytti muun muassa entistä vaimoaan Sara Hollisteria sekä Dianetiikka-kirjan kustantajaa, Arthur Cepposia. Syytökset eivät johtaneet jatkotoimiin. Sen jälkeen Hubbard perusti Skientologia-kirkon. Ensimmäinen toimipiste perustettiin New Jerseyyn 1953. Keskeiset toiminnot siirtyivät pian Britanniaan, ja Hubbard johti niitä Lontoon-toimistostaan. Vuonna 1959 skientologian kansainväliseksi päämajaksi tuli Saint Hillin kartano Englannin Sussexissa.

Freewinds on Sea Orgin käytössä oleva risteilyalus.

1960-lukuun mennessä skientologia oli osoittautunut vetovoimaiseksi mutta kiistanalaiseksi liikkeeksi. Vaientaakseen kohua Hubbard jätti asemansa skientologien johtajana vuonna 1966 ja perusti Sea Organizationin eli Sea Orgin, joka nimensä mukaisesti oli skientologian edustusto maailman merillä. Vuoteen 1975 mennessä Sea Org oli kasvanut niin suureksi, että sitä ei voitu enää pitää yllä pelkästään sen aluksilla, joten toiminta siirtyi maalle Floridan Clearwateriin. Sea Org jatkaa edelleen skientologiakirkon johtavana elimenä ja sen jäsenten ydinryhmänä. Skientologian kirkon mukaan sillä on noin 5 000 jäsentä (2025). Sen käytössä on Suomessa vuonna 1968 valmistunut Freewinds-risteilyalus .

Elämä skientologian jälkeen

Muodollisesta vetäytymisestä huolimatta Hubbardin vaikutusvalta skientologiassa säilyi, ja kulissien takana hän pysyi sen ylimpänä auktoriteettina. Hänen kirjallinen tuotantonsa koostui noihin aikoihin lähinnä skientologian oppimateriaalista, jolla hän loi perustan Xenu-mytologialle ja ”Operating Thetan” -kehitystasoille.

Operating Thetan eli OT laajentaa teorian ihmismielen muistijäljistä kattamaan kaikkeuden koko historian. Ihmisen perimmäisestä olemuksesta käytetään nimitystä ”thetan”, ja skientologian päämäärä näiden Hubbardin ”tutkimusten” valossa on vapauttaa ihmisruumiiseen kahlittu thetan.

Vuosikymmenien tauon jälkeen Hubbard palasi kaunokirjallisuuden ja science fictionin pariin kirjalla Battlefield Earth (1982). Tarina kertoo vihamielisen psychlos-nimisen muukalaisrodun valtaamasta Maa-planeetasta. Sen on helppo nähdä heijastavan Hubbardin kielteistä käsitystä psykiatrian alasta. Muukalaisista ilkeimpiä ovatkin puoskareiksi kuvatut ”katristit”, jotka kohtelevat ihmisiä tavalla, josta Hubbard syytti psykiatreja: eläiminä. Vuonna 2000 Battlefield Earthistä ilmestyi elokuvasovitus Taistelukenttä Maa.

Hubbard jatkoi suurellisella, kymmenessä osassa julkaistulla Mission Earth -romaanilla. Sen ensimmäinen kirja ilmestyi 1985, viimeiset osat kirjailijan jo kuoltua. Kaikkiaan 1,2 miljoonaa sanaa sisältävä teos on pisimpiä koskaan kirjoitettuja kirjasarjoja. Mission Earth on lajityypiltään satiirista science fictionia, joka kommentoi ja arvostelee vallitsevaa yhteiskuntaa paljolti Jonathan Swiftin Gulliverin retkien hengessä.

Maine kuoleman jälkeen

Hubbard vietti viimeiset vuotensa vältellen julkisuutta ja veroviranomaisia, jotka epäilivät, että osa skientologiakirkon taloudellisesta tuotosta virtasi sen perustajalle.

Hubbard kuoli 24. tammikuuta 1986. Skientologiakirkko tiedotti pian, että olemassaolo ruumiillisena olentona oli käynyt Hubbardille hyödyttömäksi, ja että hän oli siirtynyt jatkamaan skientologisia tutkimuksiaan vapaana sen rajoituksista.

Hubbardin virallinen kuolinsyy oli aivohalvaus. Vainajan ruumiinavaus kiellettiin uskonnollisiin syihin vedoten, mutta verinäytteestä ilmennyt psyykelääke on antanut pontta Hubbardin vastaiselle arvostelulle. Hubbardin opetukset kieltävät jyrkästi psyykelääkkeet. Tämä on arvostelijoiden mukaan vain yksi esimerkki ristiriidoista Hubbardin tekojen ja opetusten välillä.

Yksi Hubbardin kärkkäimmistä arvostelijoista oli hänen oma poikansa, Ron DeWolf (1934–1991, syntyjään Lafayette Ronald Hubbard, Jr.). DeWolf kuvasi isäänsä huijariksi, satanistiksi, huumeiden käyttäjäksi ja salakuljettajaksi. DeWolf, joka oli mukana skientologialiikkeessä vuoteen 1959 asti, sanoi myös: ”99 prosenttia kaikesta, mitä isäni on ikinä sanonut tai kirjoittanut itsestään on täyttä valhetta.”

Hubbardin seuraajille, skientologeille, Hubbardin kirjoitukset ja luennot, joiden lasketaan sisältävän kaikkiaan 40 miljoonaa sanaa, ovat tärkeitä, pyhiä kirjoituksia. Hubbardin kirjallisen perinnön vaalimiseksi on jopa perustettu aseistettujen vartijoiden valvoma maanalainen arkisto Uuden Meksikon erämaahan. Jotkut skientologit näkevät Hubbardin yleisnerona, joka toimi kirjailijuuden ohella yhtä lailla muun muassa muusikkona, tutkimusmatkailijana, tiedemiehenä, hyväntekijänä ja sotasankarina. Kuten monet Hubbardin ja hänen kannattajiensa ylläpitämät tarinat, on hänen väitetyt mainetekonsa toisessa maailmansodassa, jossa hän osallistui sukellusveneiden torjuntaan, laajalti kyseenalaistettu.

Hubbardille myönnettiin kirjallisuuden Ig Nobel -palkinto vuonna 1994.

Bibliografia

The Masters of Sleep -teoksen kansi

Hubbart oli vuonna 2006 Guinessin ennätysten kirjan mukaan maailman tuotteliain yksittäinen kirjailija: vuosina 1934–2006 hän julkaisi yhteensä 1084 erilaista tekstiä.

Kaunokirjallisuus

  • Under the Black Ensign (1935)
  • Buckskin Brigades (1937), ISBN 0-88404-280-4
  • Slaves of Sleep (1939)
  • The Ultimate Adventure (1939)
  • Final Blackout (1940), ISBN 0-88404-340-1
  • The End is Not Yet (1947)
  • Death’s Deputy (1948)
  • The Kingslayer (1949)
  • Triton (1949)
  • The Masters of Sleep (1950)
  • Fear (1951), ISBN 0-88404-599-4
  • Typewriter in the Sky (1951), ISBN 0-88404-933-7
  • Ole Doc Methuselah (1953), ISBN 0-88404-653-2
  • Return to Tomorrow (1954)
  • Battlefield Earth (1982)
  • Mission Earth 1 (1985)
  • Mission Earth 2 (1986)
  • Mission Earth 3 (1986)
  • Mission Earth 4 (1986)
  • Mission Earth 5 (1986)
  • Mission Earth 6 (1986)
  • Mission Earth 7 (1987)
  • Mission Earth 8 (1987)
  • Mission Earth 9 (1987)
  • Mission Earth 10 (1987)
  • The Automagic Horse (1994)

Skientologia ja dianetiikka

  • Dianetics: The Original Thesis (1948)
  • Dianetics: The Evolution of a Science (1948)
  • Dianetics: The Modern Science of Mental Health (1950)
  • Science of Survival (1951)
  • Self Analysis (1951)
  • Advanced Procedures and Axioms (1951)
  • Handbook for Preclears (1951)
  • A History of Man (1952)
  • Scientology 8-80 (1952)
  • Scientology 8-8008 (1952)
  • The Creation of Human Ability (1954)
  • Dianetics 55! (1954)
  • Scientology: The Fundamentals of Thought (1956)
  • All About Radiation (1957)
  • Have You Lived Before this Life? (1958)
  • Introduction to Scientology Ethics (1968)
  • The Way to Happiness (1981)

Muut kirjoitukset

Lukuisten kirjojensa lisäksi Hubbard kirjoitti suuren määrän lehdissä julkaistuja lyhyitä tarinoita 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla.

Filmografia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Sean Ludwig: Guinness gracious - Read records of literary proportions 7.12.2006. VOX. Arkistoitu 22.4.2009. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Atack 1990, s. 80.
  3. 1 2 Barker 2016 (toim.), s. 67.
  4. 1 2 3 4 5 Lewis 2014, s. 158.
  5. ↑ Partridge 2006, s. 385
  6. 1 2 3 Barker 2012, s. 66.
  7. 1 2 Methvin, Eugene H.: Anatomy of a Frightening Cult 5.1980. The Skeptic Tank. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Lake, Margaret: L. Ron Hubbard, the Navy & World War II: Revisited scientologymyths.com. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Barker 2016 (toim.), s. 66.
  10. 1 2 3 Rothschild, Mike: L. Ron Hubbard's Military Service Skeptoid. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Atack 1990, s. 79.
  12. 1 2 Owen, Chris: Ron the "War Hero" – L. Ron Hubbard and the U.S. Navy, 1941–50 (alasivut) cs.cmu.edu. 1999. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Atack 1990, s. 81.
  14. ↑ Atack 1990, s. 89.
  15. ↑ Scientology Church of Scientology International. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  16. ↑ Russell Miller: ”Chapter 10: Commies, Kidnaps and Chaos”, Bare-faced Messiah: The True Story of L. Ron Hubbard. Iso-Britannia. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 14.4.2017. (englanti)
  17. ↑ Paulette Cooper The Scandal of Scientology
  18. ↑ Finnish Maritime Index 09–10 2009. Breakwater Publishing AB. (englanniksi)
  19. ↑ The death of L Ron Hubbard Operation Clambake. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Inside The Church of Scientology: An Exclusive Interview with L. Ron Hubbard, Jr. 6.1983. Lermanet.com. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  21. ↑ PBS Late Night with Ron DeWolf (L. Ron Hubbard, Jr.) and Vaughn Young members.cox.net. 24.5.1983. Arkistoitu 10.9.2006. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  22. ↑ Mountain of mystery holysmoke.org. 23.1.1994. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 23.7.2007. (englanniksi)
  23. ↑ Most published works by one author 2026. Guinness World Records. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)
  24. ↑ 8 record-breaking books for World Book Day Deutsche Welle. 23.4.2019. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)
  25. ↑ L. Ron Hubbard Sings! And Other Things You May Not Have Heard From Scientology's Founder WNYC. 15.5.2014. Viitattu 7.3.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla