Rufus May (s. 1968) on brittiläinen psykologi, joka on toiminut National Health Servicen kliinisenä psykologina. Hän on työskennellyt monissa maissa kouluttajana, joka on erikoistunut holistisiin, toipumiskeskeisiin ja yhteistyöhön perustuviin lähestymistapoihin mielenterveysongelmiin. May kärsi itse psykoosijaksoista teini-iässään.
May varttui Islingtonissa vanhempana kahdesta lapsesta. Hänen kasvuolonsa ja elämäntapansa muuttuivat äidin saatua aivoverenvuodon pojan ollessa 11-vuotias. May aloitti kannabiksen käytön ja alkoi kärsiä unihäiriöistä sekä harhaluuloista. Hänet lähetettiin lääkärin vastaanotolle ja kirjattiin 18-vuotiaana potilaaksi sairaalaan, jossa hänellä todettiin skitsofrenia. Hän joutui 14 kuukauden aikavälillä kolmesti sairaalahoitoon. May vältteli lääkitystä sivuvaikutusten takia, minkä jälkeen hänelle annettiin lääkitystä väkisin injektoituna. Myöhemmin hän irtautui lääkityksestä vastoin lääkärien neuvoja.
Valmistuttuaan psykologiksi May kertoi avoimesti skitsofreniadiagnoosistaan. Hän oli harjoittelijana East Endissä, mutta koki kollegoiden käytöksen häntä kohtaan muuttuvan välttelevämmäksi diagnoosista kertomisen jälkeen. Hän muutti Bradfordiin, jossa hänen mukaansa vallitsi edistyksellisempi lähestymistapa. May on pakkolääkinnän ja pakotetun sähköhoidon vastustaja. Hän on psykologina soveltanut muun muassa ryhmäterapiaa. May on kyseenalaistanut skitsofrenian diagnoosina kokonaisuudessaan, koska diagnoosin alle kuuluu hänen mukaansa liikaa syiltään, taudinkuviltaan ja lopputuloksiltaan huomattavasti eroavia tapauksia. Mayn työtä esiteltiin Channel 4:n dokumentissa The Doctor Who Hears Voices. Maylla on lapsia.