Runar Granholm (25. heinäkuuta 1889 Helsinki – 3. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kamreeri ja tenniksenpelaaja.
Runar Granholm pääsi ylioppilaaksi 1909 ja hän meni pian sen jälkeen Palovakuutusyhtiö Fennian palvelukseen. Vuodesta 1919 alkaen Granholm oli toiminimi Ivar Lindforsin palveluksessa kamreerina.
Granholm oli yksi Suomen ensimmäisiä aktiivisia tenniksenpelaajia ja hänen uransa kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Hän pelasi sekä ulko- että sisäkentillä kaksin- ja nelinpeleissä. Granholm voitti kaikkiaan seitsemän Suomen mestaruutta ja yhden Tanskan mestaruuden, tämä jälkimmäinen mestaruus 1921–1922 nelinpelissä Boris Schildtin kanssa. Hän osallistui 1924 Pariisin kesäolympialaisiin kilpaillen miesten kaksin- ja nelinpeleissä. Vielä 40-vuotiaana Granholm edusti Suomea Davis Cupin otteluissa yhdessä Arne Grahnin kanssa. Granholm joutui luopumaan pelaamisesta reumasairauden vuoksi vuonna 1932.
Granholm oli Suomen Tennisliiton sihteerinä 1920–1926. Hän oli SVUL:n liittojohtokunnan jäsenenä 1917–1931 ja erikoisliittojen syntymisen jälkeen 1932 Granholm kuului liittohallintoon sen lisäjäsenenä. Suomen olympiakomitean jäsenenä Granholm oli 1923–1928. Hän oli lisäksi mukana Svenska Finlands Idrottsförbundin johtoelimissä ja HIFK:n johtokunnassa.
Granholm kuoli sydänkohtaukseen 48-vuotiaana marraskuussa 1937.