Ruokki

Ruokki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Ruokit Alcidae
Suku: Alca
Laji: torda
Kaksiosainen nimi

Alca torda
Linnaeus, 1758

Ruokin levinneisyyskartta, jossa pesimäalueet on merkitty oranssilla.
Ruokin levinneisyyskartta, jossa pesimäalueet on merkitty oranssilla.
Alalajit
  • A. t. britannica
  • A. t. islandica
  • A. t. torda
Katso myös

  Ruokki Wikispeciesissä
  Ruokki Commonsissa

Ruokki (Alca torda) on ruokkien heimoon kuuluva merilintu.

Koko ja ulkonäkö

Ruokilla on valkea vatsa ja rinta, musta selkä ja pää, korkea musta nokka, jossa valkeita raitoja. Vartalon asento on maissa ollessa pysty.

Koko

Pituus on 38–43 cm, siipien kärkiväli 60–70 cm ja paino 700 grammaa.

Ääni

Ruokki ääntelee harvoin ja ”lausahtaa” silloin ”korrrr”.

Vanhin suomalainen rengastettu ruokki on ollut 33 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha. Euroopan vanhin ruokki on ollut brittiläinen 42 vuoden ikäinen lintu.

Levinneisyys

Ruokkia tavataan Pohjois-Atlantin rannikoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Amerikassa Mainen osavaltioon asti, Euroopassa sen levinneisyys ulottuu Islannista ja Kuolan niemimaalta Pohjois-Ranskaan. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue rajoittuu etelässä Mainen osavaltioon. Ruokkia tavataan myös Grönlannissa. Laji luokitellaan elinvoimaiseksi. Euroopan kannaksi arvioidaan noin miljoona lintua.

Suomessa ruokki pesii ulkoluodoilla. Talveksi ruokit muuttavat sinne, missä meri ei jäädy, Euroopassa joskus jopa läntiselle Välimerelle asti. Kevätmuutto on huhti-toukokuussa, syysmuutto vaivihkaa elo-marraskuussa. Talvellakin voi nähdä ruokkeja eteläisillä merialueilla. Suomen pesimäkanta on 13 000 – 18 000 paria.

Ruokki on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi, ja se on rauhoitettu. Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Ruokin arvo on 271 euroa.

Elinympäristö

Ruokki pesii yhdyskunnissa jyrkillä kallioisilla rannikkoalueilla ja puuttomilla ulkoluodoilla.

Lisääntyminen

Alca torda

Ruokki munii paljaalle kalliolle kivilohkareen suojaan tai kallionhalkeamaan vuoren juurelle. Harmahtavia ja tummakuvioisia munia on vain yksi. Molemmat emot hautovat yhteensä noin viisi viikkoa. Untuvikko on muuten tumma, mutta on vatsapuolelta valkoinen. Se pysyttelee pesäkolossa 2–3 viikkoa, jonka aikana emot syöttävät sille kalaa. Emot houkuttelevat sen mereen ja uivat sitten yhdessä ulapalle. Poikasen hoito jatkuu siellä useita viikkoja. Laji munii toukokuussa. Ruokki on sukukypsä 4–5-vuotiaana.

Ravinto

Ruokin pääravintoa on kala, jota se pyydystää sukeltamalla pitkiäkin matkoja veden alla. Ruokki voi sukeltaa sadan metrin syvyyteen. Myös äyriäiset ja muut meren selkärangattomat ovat sen ravintoa.

Lähteet

  1. 1 2 BirdLife International: Alca torda IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Ruokki – Alca torda Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 25.6.2021.
  4. ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 2.4.2023. Viitattu 25.6.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 11.10.2026.
  6. ↑ Ruokki – Alca torda laji.fi. Viitattu 25.6.2021.
  7. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 11.10.2026.
  8. ↑ Kivipelto, Arja: Mainio Muna. Helsingin Sanomat, 3.4.2012, s. D1. Helsinki: Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2012.

Aiheesta muualla