Rupuralli oli Helsingin poliisin kesällä 1975 toteuttama siivousoperaatio, joka liittyi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) järjestämiseen Helsingissä. Operaation tavoitteena oli poistaa päihtyneitä, asunnottomia ja muita ”epäsiisteiksi” katsottuja henkilöitä kaupungin katukuvasta kokouksen ajaksi, jotta Helsinki näyttäytyisi edustavana kansainväliselle yleisölle.
Etyk järjestettiin Helsingissä kesällä 1975, ja se kokosi yhteen valtioiden päämiehiä 35 Euroopan maasta sekä Yhdysvalloista ja Kanadasta. Kokouksen kansainvälinen huomio ja medianäkyvyys loivat painetta esittää Helsinki siistinä ja hallittuna suurvaltapolitiikan näyttämönä. Presidentti Urho Kekkosen isännöimään tapahtumaan osallistuivat muun muassa Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ja Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev. Katujen siistiminen oli osa laajempia toimia, joilla kaupunki valmistautui poikkeukselliseen tapahtumaan.
Katujen siistimisellä oli Suomessa pitkä perinne merkittävien tapahtumien yhteydessä. Helsingin poliisin historiikin (1976) mukaan jo keisari Aleksanteri II:n vierailun aikana vuonna 1863 ”tyhjäntoimittajat ja rauhaton aines” suljettiin vajaan vierailun ajaksi. Vastaavaa toimintaa toteutettiin myös vuoden 1952 olympialaisten aikana. Keskioluen myynnin vapauttaminen vuonna 1969 lisäsi näkyvää päihtymystä katukuvassa, mikä osaltaan vaikutti 1970-luvun siivousoperaatioihin. Vuonna 1974 poliisi toteutti Etykiä edeltäneen operaation nimeltä Järjestys-74, jossa päihtyneitä poistettiin kaduilta.
Rupuralli, epävirallisesti nimellä ”Rupuralli 2”, oli poliisin organisoima toimenpide, joka alkoi viikkoa ennen Etyk-kokousta. Operaatiossa poistettiin kaduilta päihtyneitä, kerjäläisiä ja asunnottomia, jotta kaupungin julkisivu vastaisi kansainvälisiä odotuksia. Poliisit komennettiin Helsinkiin eri puolilta Suomea, ja heitä majoitettiin tiloihin, kuten Kaupunkiopistolle, sotilaskasarmeille ja sairaaloiden tyhjille osastoille. Ilta-Sanomien (21.7.1975) mukaan operaatio siisti ”epämääräisen aineksen” katukuvasta, ja Helsingin Sanomien (28.7.1975) mukaan poliisiputkiin päätyi päivittäin noin 200 päihtynyttä, mikä oli noin sata vähemmän kuin normaalisti.
Osa siivouksen kohteista vetäytyi vapaaehtoisesti pois julkisilta paikoilta tai hakeutui katkaisuhoitoon välttääkseen pidätyksen. Poliisi ei kommentoinut operaation yksityiskohtia laajasti, mutta media seurasi toimintaa tiiviisti. Toiminta oli väliaikaista, ja kokouksen päätyttyä poistetut henkilöt palasivat takaisin kaduille.
Etyk-kokous vaati poikkeuksellisia turvajärjestelyjä, joita poliisi kuvasi historiikissaan (1976) ”äärimmäisiksi voimainponnistuksiksi”. Helsinkiin tuotiin satoja poliiseja maakunnista turvaamaan valtionjohtajien autosaattueita ja ohjaamaan liikennettä. Helsinki-Vantaan lentokentälle sijoitettiin panssaroituja ajoneuvoja, ja yleistä järjestystä valvottiin tiiviisti. Finlandia-talon lähistöllä nähtiin mielenosoituksia, joissa vaadittiin muun muassa Neuvostoliiton poistumista Baltiasta ja juutalaisten oikeuksien kunnioittamista.
Kaupungin infrastruktuuria muokattiin kokouksen vuoksi. VR:n rakennusmestari Teuvo Pitkänen johti Töölön tavara-aseman raiteiden ja rakennusten purkua Finlandia-talon läheisyydessä, ja työhön osallistui myös varusmiehiä puolustusvoimista. Pitkänen laajensi siivoustöitä myös alueille, jotka eivät suoraan liittyneet kokoukseen. Liikennettä säädeltiin tarkasti, suojateiden merkkejä käännettiin ja jalankulkua rajoitettiin erityisesti Finlandia-talon ympäristössä. Lehdistö pääsi kokousalueelle vain tarkasti valvotuilla kulkuluvilla.
Rupuralli ja Etykin turvatoimet loivat Helsinkiin poikkeustilaa muistuttavan tunnelman, jossa ulkoinen siisteys ja järjestys olivat etusijalla. Kaupungin liike-elämä, kuten tavaratalo Stockmann, hyödynsi kokouksen tuomaa huomiota esimerkiksi näyteikkunoiden teema-asetelmilla. Kaduille ilmestyi lehtimyyjiä ja katsojia seuraamaan saattueita. Kaikki kaupunkilaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä: osa arvosteli poliisin toimintaa törkeänä ja valitti helikopterien aiheuttamasta melusta.
Operaatio oli symbolinen ja väliaikainen, ja kokouksen päätyttyä Helsinki palasi normaaliin arkeensa. Rupuralli jäi esimerkkinä siitä, miten kaupunkikuvaa muokattiin poliittisen imagon vuoksi, mutta se herätti myös kritiikkiä ja keskustelua yhteiskunnan marginaaliryhmien kohtelusta.