Rustokudos

Ihmisen rustokudos merkittynä sinisellä värillä.

Rustokudos on eräs tukikudoksen tyyppi. Rustoa esiintyy muun muassa niveltyvien luiden päissä, kylkiluissa, henkitorvessa, selkänikamien välilevyissä, nenässä ja korvissa.

Rusto on puolijäykkää kudosta, eli se on taipuisaa mutta säilyttää muotonsa. Taipuisuutensa rusto saa kollageenista ja aggrekaanista.

Rustokudoksessa ei ole verisuonia, hermoja eikä imusuonia. Ravinteensa rusto saa muun muassa nivelnesteestä diffuusion kautta.

Rustosolut sijaitsevat ryppäittäin lakuunassa eli tiiviin kapselin sisässä. Rustosolut eivät juurikaan jakaannu, ja rustosolun kyky uudistua vaurioitumisen jälkeen on erittäin rajallinen.

Yksilönkehityksen aikana rustokudos muovaa kehittyvien luiden muodon muodostamalla mallin, joka sitten luutuu.

Ihmisen elimistön rustotyypit ovat lasirusto, kimmorusto ja syyrusto. Rustokudoksen tyyppi määräytyy sen perusteella, millaisia kuormitusvoimia rustoon kohdistuu.

Lähteet

  1. 1 2 rustokudos Duodecim Terveyskirjasto. 18.10.2016. Viitattu 27.5.2022.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Yleistä rustosta Solunetti
  3. ↑ Heikki Hervonen: Kasvavatko nenä ja korvat koko elämän ajan? Helsingin Sanomat. 10.1.2012. Viitattu 27.5.2022.
  4. ↑ Sjastaad, Hove, Sand: "Physiolgy of Domestic Animals". Scandinavian Veterinary Press, 2003, s. 57.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.