Ruumiinkulttuuri

Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen opetustaulu 1936.

Ruumiinkulttuuri (myös kehonkulttuuri tai fyysinen kulttuuri) tarkoittaa kehon järjestelmällistä hoitoa ja kehittämistä. Ruumiinkulttuuri voidaan ajatella filosofiana, ohjelmana tai elämäntapana, joka tavoittelee maksimaalista fyysistä kehitystä esimerkiksi painoharjoittelun, ruokavalion, aerobisen toiminnan, urheilullisen kilpailun ja henkisen kurin avulla. Ruumiinkulttuurin etuja ovat muun muassa terveyden, ulkonäön, voiman, kestävyyden, joustavuuden, nopeuden ja yleisen kunnon kehittyminen sekä urheilullisten ominaisuuksien parantuminen.

Ruumiinkulttuuri sai alkunsa terveys- ja kuntoiluliikkeenä Euroopassa 1800-luvulla. Liike levisi Englantiin ja Yhdysvaltoihin jatkuen aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Ruumiinkulttuurin ideologiaa ohjasivat monet tekijät. Ruumiinkulttuurin liikkeiden perintö vaikuttaa muun muassa voimistelun, kehonrakennuksen, nykyaikaisen hieronnan, liikuntatieteiden ja fysioterapian taustalla.

Ruumiinkulttuurin aallot

Ruumiinkulttuurin kehitys voidaan jakaa kolmeen aaltoon: eurooppalaiseen voimisteluun, voimailuun sekä somaattiseen harjoitteluun:

Historia

Ruumiinkulttuurin liike syntyi useasta syystä, joista tärkeimmät olivat teollinen vallankumous sekä nouseva nationalismi. Teollisen vallankumouksen myötä syntyi elintasosairauksia kuten lihavuutta, korkeaa verenpainetta sekä kihtiä. Tämän myötä ihmiset kiinnostuivat enemmän terveydestä ja fyysisestä toiminnasta. Napoleonin sotien myötä Tanska, Ruotsi ja Saksa havahtuivat hyväkuntoisen sotaväen tarpeeseen. Erityisesti Pohjoismaissa ruumiinkulttuuriset saavutukset yhdistyivät osaksi kansallista historiaa ja identiteettiä.

Ruumiinkulttuurin perustajana pidetään saksalaista "modernin voimistelun isää", Johann Christoph Friedrich GutsMuthsia, joka julkaisi vuonna 1793 kirjan nimeltä Gymnastik für die Jugend. Kirja on ensimmäisiä, joka systematisoi harjoittelua. Kirja sisälsi 29 harjoitusta, jotka olivat peräisin antiikin Kreikan viisiottelusta, perinteisestä tanssista ja sotilasharjoituksista. GutsMuths suhtautui harjoitteluun kokonaisvaltaisesti ja näki voimistelun keinona kehittää älyä ja luonnetta aistien kautta. Ajan myötä liike kehittyi ottaen erilaisia muotoja, kuten voimamiesliike ja somaattinen liike.

Katso myös