Taiteilijan näkemys SBIRS-GEO-satelliitistaSBIRS-HEO-1-sensorin havainto raketin laukaisusta: vasemmalla raketin toinen vaihe, oikealla kantoraketti palaamassa ilmakehään.
Space-Based Infrared System (SBIRS) on Yhdysvaltain avaruusvoimien (aiemmin Ilmavoimien) järjestelmä, jonka satelliitit kykenevät havaitsemaan ballististen ohjusten laukaisuja tarkkailemalla infrapunasäteilyä laajoilla alueilla. Järjestelmä koostuu useista geosynkroniselle radalle (GEO) ja korkean elliptisyyden radalle (HEO) sijoitetuista satelliiteista sekä maassa sijaitsevista tukitoiminnoista. SBIRSin virallinen tarkoitus on valvontakyvyillään toimia apuna ohjusvaroituksessa, ohjuspuolustuksessa, teknisessä tiedustelussa ja taistelukentän tilannetietoisuuden rakentamisessa.
Historia
GEO-1-satelliittia valmistellaan viimeistelyä varten.
SBIRSin kehitys alkoi vuonna 1996. Eräs tarkoitus oli korvata DSP-konstellaatio. Alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa satelliitteja matalalle maan kiertoradalle, mitä olisi kutsuttu SBIRS-Low:ksi. Tämä ohjelma yhdistettiin kuitenkin STSS-ohjelmaan vuonna 2001 ja luovutettiin Yhdysvaltain ohjuspuolustusvirastolle (MDA). Toteutunut suunnitelma sai tuolloin nimen SBIRS-High, viittauksena satelliittien korkeampaan sijaintiin maanpintaan nähden.
Ensimmäinen GEO-satelliitti SBIRS GEO-1 laukaistiin avaruuteen toukokuussa 2011. HEO-sensorit on ilmeisesti sijoitettu salaisiin satelliitteihin, joista kaksi laukaistiin tiettävästi 2006 ja 2008, ensimmäinen jo 2004. Koko SBIRS-järjestelmä saavutti alustavan operatiivisen kykynsä vuonna 2013, minkä jälkeen satelliitteja on laukaistu lisää. Ilmavoimat epäsi rahoituksen suunnitelluille seitsemännelle ja kahdeksannelle GEO-satelliitille vuonna 2017.
SBIRS-ohjelma on ollut hyvin kallis, budjetti on ylitetty suuresti monta kertaa ja viivästyksiä on tullut usein. Järjestelmän pitkään hankinta-aikaan vaikutti muun muassa tarve kehittää aiempaa huomattavasti herkempiä infrapunasensoreita, jotka kykenevät näkemään useilla aallonpituuksilla ja näin havaitsemaan laajemmin infrapunatapahtumia.
SBIRS on suunniteltu olemaan ensimmäinen Yhdysvaltojen kyvykkyys, joka havaitsee ballististen ohjusten laukaisun. Satelliittikonstellaatiolla on jatkuvasti näkymä kaikkialle Maapallon pinnalla, jota se kuvaa jatkuvasti 10 sekuntin välein etsiäkseen infrapunajälkiä. Infrapunasäteily on merkki lämmöstä, joten se on hyvä keino havaita ohjuksen moottorista purkautuvat kuumat kaasut. SBIRS havaitsee vihollisen ohjuslaukaisun mahdollisimman nopeasti, koska sensorit on sijoitettu avaruuteen ja näkevät kaikkialle jatkuvasti. Heti havainnon jälkeen järjestelmä yrittää tunnistaa ohjuksen mallin, nopeuden, lentoradan ja arvion iskukohteesta.
SBIRS koostuu avaruudessa olevista sensorisatelliiteista ja maassa sijaitsevista toiminnoista johtamiseen ja datan prosessointiin liittyen. Kuusi SBIRS GEO -satelliittia on sijoitettu geosynkroniselle radalle, jolloin ne ovat maan pinnalla olevaan kohteeseen nähden paikallaan. GEO-satelliiteissa on kahdentyyppiset sensorit: sekä skannaava että yhteen paikkaan osoittava (”tuijottava”), ja sekä lyhyen että keskipitkän aallon infrapunatutkia. Näkymä voi olla laaja puolipallomainen tai yhteen paikkaan keskittynyt erittäin tarkka. Kolmiakselisen vakautuksen ansiosta osoitustarkkuus on raportoidusti jopa 0,05 astetta. Satelliittien kooksi on kuvailtu metrovaunua ja massaksi noin 4500 kg. Sensorikuorma painaa noin 500 kg. Satelliittien suunniteltu käyttöikä on 12 vuotta. GEO-satelliitit perustuvat Lockheed Martinin A2100M/LM2100 -pohjalle.
Lisäksi neljä niin kutsuttua SBIRS HEO -sensorikuormaa on sijoitettu muihin, salaisiin tiedustelusatelliitteihin, jotka kulkevat korkeasti elliptisellä radalla (HEO). Tältä radalta onnistuu etenkin napa-alueiden tarkkailu.
SBIRS välittää keräämiänsä tietoja Yhdysvaltain avaruusvoimille (aiemmin AFSPC) ja NORADille.
Laukaisut
SBIRS-satelliitit on laukaistu vuosien 2006 ja 2022 välillä.
Vaikka SBIRS suunniteltiin alun perin ohjuspuolustuksen tarpeisiin, se kykenee havaitsemaan sensoreillaan avaruudesta käsin kaikki merkittävät infrapunatapahtumat (esim. räjähdykset, tulipalot, lento-onnettomuudet) maapallolla, ja vuosittain se tarjoaakin paljon tietoa muihin kuin ohjuksiin liittyvistä tapahtumista. Näitä on tuhansia vuosittain. SBIRSin tallentamaa tietoa valtioiden ohjusten ja muun sotilaskaluston infrapunajäljistä käytetään tiedustelussa ja apuna monimutkaisten taistelutilanteiden hahmottamisessa.
SBIRSin tietojen avulla Yhdysvaltain tiedustelu todennäköisesti sai selvitettyä tietoa Malaysian Arilinesin lennon 17 alasampumisesta Ukrainan yllä vuonna 2014.
.jpg)
