START I oli ydinaseriisuntasopimus Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush ja Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov allekirjoittivat sopimuksen Moskovassa 31. heinäkuuta 1991. START on akronyymi sanoista Strategic Arms Reduction Talks (suom. strategisten aseiden vähentämissopimus).
Maiden välistä aseriisuntaa jatkettiin START II- ja Uusi START -sopimuksilla.
START I seurasi 1970-luvun SALT-neuvotteluita. Presidentti Ronald Reagan aloitti neuvottelut strategisten aseiden rajoittamisesta maiden välillä uudelleen 1982 nimeten ne START:iksi. Muutoksena aiempiin neuvotteluihin, START tähtäsi olemassa olevien aseiden vähentämiseen eikä pelkästään rajoittamiseen.
Keskustelut kestivät useita vuosia.
Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991, minkä johdosta ydinaseita oli neljällä juuri itsenäistyneellä valtiolla. Näihin maihin kuuluivat Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä. Maaliskuussa 1992 allekirjoitettiin Lissabonin protokolla, jonka mukaan näistä neljästä maista tuli START I -sopimuksen osapuolia. Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan tuli joko luovuttaa ydinaseensa Venäjälle tai tuhota ne.
Maat ratifioivat sopimuksen 5. joulukuuta 1994.
Sopimus asetti tavoitteet aseidenriisunnalle kolmeen eri vaiheeseen. Aseiden maksimimäärät, kummallekin puolelle yhtäsuuret, sovittiin seuraavanlaisiksi:
| Maksimi vuoteen ... mennessä | 1997 | 1999 | 2001 |
| Mannertenväliset ohjukset | 2 100 | 1 900 | 1 600 |
| Taistelukärjet yhteensä | 9 150 | 7 950 | 6 000 |
| Taistelukärjet ohjuksissa | 8 050 | 6 750 | 4 900 |
| Summattu räjähdysvoima (MT) | – | – | 3 600 |
Kaikki asetetut tavoitteet saavutettiin. Valko-Venäjä ja Kazakstan olivat vuoden 1997 luopuneet kaikista ydinaseistaan, ja Ukraina tuhosi viimeiset Mannertenvälinen ballistiset ohjukset vuonna 1999.
Sopimus vanheni lopullisesti 5. joulukuuta 2009.