| STS-132 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lennon tilastotiedot | |||||||
| Avaruussukkula | Atlantis | ||||||
| Miehistön määrä | 6 | ||||||
| Lähtöalusta | LC-39A | ||||||
| Laukaisu | 14. toukokuuta 2010 18:20 UTC (21.20 Suomen aikaa) | ||||||
| Paluu Maahan | 26. toukokuuta 2010 12:49 UTC (15.49 Suomen aikaa) | ||||||
| Lennon kesto | 11 päivää 18 tuntia 29 minuuttia 9 sekuntia | ||||||
| Kiertoratojen määrä | 186 | ||||||
| Kiertoradan korkeus | 226 km (kiertoradalle) 350 km (telakoituminen) |
||||||
| Kiertoradan inklinaatio | 51,6° | ||||||
| Matkan pituus | 7 853 563 km | ||||||
| Miehistön kuva | |||||||
Istumassa: Ken Ham (keskellä), Garrett Reisman (vas.), Stephen Bowen (oik.), seisomassa: Michael Good, Tony Antonelli, Piers Sellers |
|||||||
| Navigaatio | |||||||
|
|||||||
STS-132 (ISS:n kokoonpanolento ULF4) oli Nasan 34. avaruussukkulalento Kansainväliselle avaruusasemalle (ISS) ja avaruussukkula Atlantiksen 32. lento.
Atlantis laukaistiin matkaan ensimmäisellä suunnitellulla laukaisuyrityksellä 14. toukokuuta 2010 Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Atlantis laskeutui Kennedyn avaruuskeskukseen 26. toukokuuta 2010 kello 15.49 Suomen aikaa.
Atlantiksen pääasiallisena hyötykuormana oli venäläisen Energija-avaruusteknologiayrityksen rakentama ISS:n telakoitumis- ja varastomoduuli Rassvet (ven. aamurusko, englanniksi "Mini-Research Module 1", MRM 1). Lisäksi matkassa oli vuosina 2011-2012 Proton-kantoraketilla laukaistavan Nauka-tiedemoduulin ja eurooppalaisen robottikäsivarren osia moduulin ulkopuolella. MRM1:ssä on varastotilaa 5 kuutiometriä.
Sukkulan rahtiruuman keskellä oli "Integrated Cargo Carrier-Vertical Light Deployable" (ICC-VLD), mikä sisälsi kuusi vara-akkua, Ku -aaltoalueen antennin varren ja kanadalaisen Dextre-robottikäsivarren jatkeen varaosia, mitkä siirrettiin kolmella avaruuskävelyllä ISS:n ulkopuolelle.
STS-132 oli Atlantiksen viimeinen lento ellei sitä käytetä myöhemmin viimeisen sukkulalennon STS-134 Endeavourin pelastusaluksena. STS-132:n jälkeen on avaruussukkulaohjelmassa jäljellä enää kaksi lentoa, Discoveryn lento STS-133 syyskuussa 2010 ja Endeavourin lento STS-134 marraskuussa 2010 (alustavat ajankohdat).
| Asema | Astronautti | |
|---|---|---|
| Komentaja | Kenneth Ham 2. avaruuslento | |
| Pilotti | Dominic A. "Tony" Antonelli 2. avaruuslento | |
| Tehtäväspesialisti 1 | Garrett Reisman 2. avaruuslento EV1 | |
| Tehtäväspesialisti 2, lentoinsinööri | Michael Good 2. avaruuslento EV3 | |
| Tehtäväspesialisti 3 | Stephen Bowen 2. avaruuslento EV2 | |
| Tehtäväspesialisti 4 | Piers Sellers 3. avaruuslento | |
Huomautus: Michael Good korvasi lennolle valitun Karen Nybergin tämän terveysongelmien vuoksi.

Avarussukkula Atlantis laukaistiin kello 18:20 UTC (21.20 Suomen aikaa). Laukaisu tapahtui suunnitellusti avaruussukkulan päämoottorin polton loppuessa (MECO) 8 minuutin 23 sekunnin kuluttua lähdöstä. Sukkulan moottoreiden lisäpolttoa ei tarvittu Atlantiksen asettautuessa suunnitellulle radalleen. NC-1 lähestymismoottorin 26 sekuntia kestänyt poltto sovitti sukkulan ja ISS-avaruusaseman radat toisiinsa muuttamalla sukkulan nopeutta n. 12 m/s.
Nasan laukaisun jälkeisessä lehdistökonferenssissa todettiin avaruusromun palasen saattavan aiheuttavan muutoksia sukkulan avaruusaseman lähestymisradassa. Myöhemmin päätettiin ettei avaruusromu aiheuta ratamuutoksia.
Yli 39 000 vierasta todisti Atlantiksen viimeistä lentoa Kennedyn avaruuskeskuksessa. Vieraiden joukossa olivat muun muassa talk show -juontaja David Letterman, astronautti Buzz Aldrin ja Nasan entinen pääjohtaja Mike Griffin. Venäläisiä vieraita ja viranomaisia oli myös heidän joukossaan, kuten Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov ja Venäjän avaruusjärjestön pääjohtaja Anatoli Perminov.
Kiertoradalle päästyään avaruussukkulan miehistö avasi sukkulan rahtiruuman ovet, käynnisti jäähdyttimet ja asensi Ku -aaltoalueen antennin onnistuneesti toisin kuin edellisellä sukkulalennolla STS-131. He tarkastivat myös sukkulan robottikäsivarren (SRMS; ISS-avaruusaseman Canadarm2-robottikäsivarren lyhyempi versio nimeltä Canadarm) kunnon. Miehistö myös välitti maahan sukkulan kameroiden materiaalin ja miehistön videokuvaaman päämoottorin ulkopuolisen polttoainetankin kuvamateriaalin asiantuntijoiden jatkokäsittelyä varten. Alustavat tutkimukset osoittivat, että ulkopuolinen polttoainetankki ET 136 oli toiminut hyvin nousussa ja vain vähän irronneita eristysvaahtokohtia oli näkyvissä.


| Edeltäjä: STS-131 |
Nasan avaruussukkulalennot | Seuraaja: STS-133 |