| STS-88 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Lennon tilastotiedot | |||||||
| Avaruussukkula | Endeavour | ||||||
| Miehistön määrä | 6 | ||||||
| Lähtöalusta | LC-39A | ||||||
| Laukaisu | 4. joulukuuta 1998 8:35:34 UTC | ||||||
| Paluu Maahan | 16. joulukuuta 1998 5:53 UTC | ||||||
| Lennon kesto | 11 päivää 19 tuntia 18 minuuttia 47 sekuntia | ||||||
| Kiertoratojen määrä | 185 | ||||||
| perigeumi | 388 km | ||||||
| Ympärikierto | 92,4 min | ||||||
| Kiertoradan korkeus | 320 km | ||||||
| Kiertoradan inklinaatio | 51,6° | ||||||
| Matkan pituus | 7 600 000 km | ||||||
| Massa | Laukaisussa: 119 715 kg; laskeutumisessa 90 853 kg | ||||||
| Miehistön kuva | |||||||
 Vasemmalta: Sergei Krikaljov, Jerry Ross, Robert Cabana, Frederick Sturckow, James Newman, Nancy Curry |
|||||||
| Navigaatio | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
STS-88 (ISS:n kokoonpanolento 2A) oli Nasan ensimmäinen avaruussukkulalento kansainväliselle avaruusasemalle (ISS) ja avaruussukkula Endeavourin 13. lento. Endeavour kuljetti avaruusasemalle avaruusaseman ensimmäisen yhdysvaltalaisen moduulin, Unityn (eli Node 1).
Endeavour laukaistiin toisella yrittämällä 4. joulukuuta 1998 Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Seitsenpäiväisen lennon kohokohta oli Unityn yhdistäminen kiertoradalla jo olevaan Zarya-moduuliin, mikä vaati kolme avaruuskävelyä yhdistämään moduulien sähkö- ja tietoliikennekaapelit toisiinsa. Boeingin ja Venäjän avaruusjärjestön rakentama Zarya oli laukaistu venäläisellä Proton-kantoraketilla Baikonurin kosmodromilta marraskuussa 1998.
Muita hyötykuormia:
- Rahtiruuman Imax-kamera (Imax Cargo Bay Camera (ICBC))
- Argentiinalainen tutkimussatelliitti Argentine Scientific Applications Satellite-S (SAC-A)
- MightySat 1 (Hitchhiker), ilmavoimien pieni satelliitti
- Space Experiment Module (SEM-07)
- Getaway Special G-093, University of Michiganin sponsoroima.
Laukaisun jälkeen sukkula ohjattiin Zaryan kiertoradalle. Unity siirrettiin sukkulan robottikäsivarrella rahtiruumasta sukkulan telakoitumisjärjestelmän päälle. Tämän jälkeen Zarya siirrettiin sukkulan robottikäsivarrella Unityn telakoitumissovittimen (Pressurized Mating Adapter, PMA) päälle. Avaruuskävelyillä kytkettiin moduulien virta- ja tietoliikennekaapelit toisiinsa.
Endeavourin astronautit vierailivat uudella kansainvälisellä avaruusasemalla 11. joulukuuta 1998 menemällä Unity- ja Zarya-moduulien sisälle ensimmäistä kertaa ja asensivat S-aaltoalueen viestijärjestelmän minkä avulla yhdysvaltalaiset lennonvalvojat Houstonissa pystyivät lähettämään komentoja Unityn järjestelmiin ja tarkkailemaan aseman järjestelmien toimintaa. Osoituksena suurimman koskaan rakennetun avaruusaseman rakennustyön vaatimasta kansainvälisestä yhteistyöstä sukkulan komentaja Robert Cabana ja venäläinen kosmonautti Sergei Krikaljov avasivat Unity-yhteysmoduuliin johtavan luukun ja leijuivat yhdessä uuteen avaruusasemaan.
Muu miehistö seurasi perässä ja alkoi kääntää valoja päälle ja siirtää tarvikkeita tilavaan Unity-yhteysmoduuliin mihin muut moduulit tultaisiin yhdistämään tulevaisuudessa. Jokainen Unityn käytävä oli merkitty kyltillä mikä johti tunneleihin mihin uudet moduulit tultaisiin myöhemmin yhdistämään. Tuntia myöhemmin Cabana ja Krikaljov avasivat yhteysluukun venäläisvalmisteiseen Zarya-ohjausmoduuliin mikä oli aseman hermokeskus aseman varhaisvaiheessa. Astronautit totesivat yhteysluukun avaamisen merkinneen uuden aikakauden alkua avaruuden tutkimuksessa.
Astronautit testasivat myös onnistuneesti aseman videoneuvottelujärjestelmää mitä aseman ensimmäinen pitkäkestoinen pysyvä miehistö (Retkikunta 1) tulisi käyttämään.
Avaruuskävelyiden jälkeisenä päivänä Endeavour irrottautui moduuleista mikä päätti ensimmäisen avaruusaseman kokoonpanolennon. Sukkula laskeutui 16. joulukuuta 1998 Kennedyn avaruuskeskukseen.
