Safiya bint Huyai (arab. صَفِيَّة ٱبْنَت حُيَيّ, 610 – 670 tai 672) oli yksi islamin profeetta Muhammedin vaimoista, syntyperältään juutalainen. Häntä kunnioitetaan eräiden muiden Muhammedin vaimojen tavoin nimellä "uskovien äiti". Nimitys on varattu niille, joiden nimi esiintyy hadithien kertojaketjuissa. Safiya esiintyy niistä kahdeksassa.
Muhammed valitsi Safiyan sotasaaliikseen vallattuaan Khaibarin taistelussa juutalaiskaupungin vuonna 628. Hän otti tämän puolisokseen Ibn Hishamin kertoman mukaan vielä taistelukentällä juutalaisten ruumiiden keskellä. Muhammed antoi kiduttaa ja sitten tappaa Safiyan puolison, Kinana ibn ar-Rabin, koska tämä ei paljastanut heimonsa aarrekätköä. Muhammed oli järjestyksessä Safiyan kolmas aviomies. Muhammed oli tällöin 58-vuotias ja Safiya 17-vuotias. Perimätieto kertoo, että Safiya sanoi: "En ollut edes seitsemäntoista, tai juuri ja juuri, sinä yönä, jolloin astuin profeetan huoneeseen."
Ibn Umar al Waqidi kertoi Kathir ibn Zaidille, joka kertoi al-Walidille, joka kertoi Abu Hurairalle, että profeetan nukkuessa Safiyan kanssa Abu Aiub valvoi miekkoineen oven ulkopuolella. Kun hän näki profeetan aamulla, hän tervehti tätä sanomalla "Allahu akbar!" Hän lisäsi: "Oi Jumalan lähettiläs, menit juuri naimisiin tämän nuoren naisen kanssa, jonka isän, veljen ja miehen olet tappanut. Niinpä en luottanut häneen." Profeetta vastasi. "Hyvä".
Ei ole varmuutta, onko Safiya historiallinen henkilö, sillä häntä koskevat tiedot ilmestyvät kirjallisuuteen vasta 700-luvun lopulla Ibn Ishaqin teoksessa eli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.