Samojedologia

Samojedikielten (punainen) likimääräinen levinneisyys 1600-luvulla (viivoitus) ja puhuma-alueet 1900-luvun lopulla (yhtenäinen väritys). Samojedikielten puhuma-alueet näyttävät kartalla hyvinkin laajoilta, mutta käytännössä kieliä puhutaan yksittäisissä kylissä, jotka sijaitsevat eri puolilla tuota laajaa aluetta. On myös hyvin tavallista, että yhdessä kylässä puhutaan useita, myös eri kielikuntiin kuuluvia kieliä.
Samojedikielten puhuma-alat 2010-luvulla.

Samojedologia on kielitieteen alaan kuuluvaa tutkimusta, joka tutkii uralilaisiin kieliin kuuluvia samojedikieliä. Alan tutkijaa nimitetään samojedologiksi.

Ensimmäinen tieteellinen samojedikielten kuvaus on M. A. Castrénin Grammatik der Samojedischen Sprachen, joka on julkaistu vuonna 1854. Samojedologiassa käytetyn terminologian historian voidaan katsoa alkavan tuosta kielioppikuvauksesta. Historiallisesti samojedologia on ajoittain haluttu rajata pois varsinaisen eli autonomisen fennougristiikan yhteydestä. Näin teki ennen muita August Ahlqvist, ja hänen näkökulmastaan siis samojedologiaa olisi jopa ollut pidettävä fennougristiikan naapurialana. Castrénin lisäksi eräitä merkittävimpiä suomalaisia samojedologeja olivat Toivo Lehtisalo ja Kai Donner.

Katso myös

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Kaheinen, Kaisla ym.: Hämeenmaalta Jamalille – kirja Tapani Salmiselle. (Erkkilä, Riku) Helsingin yliopiston kirjasto, 2022. Teoksen verkkoversio.
  2. 1 2 Paula Kokkonen & Anna Kurvinen (toim.): Kenttäretkistä tutkimustiedoksi. (Salo, Merja: Heikki Paasonen – mittavan aineiston kerääjä ja keräyttäjä sekä jälkipolvien työllistäjä; julkaisusarja: Uralica Helsingiensia 4) Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos & Suomalais-Ugrilainen Seura, 2010. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Janhunen, Juha: Fennougristiikan suhde naapuritieteisiin. Tieteessä tapahtuu, 1996. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 8.2.2024.