Samolva

Samolva
Самолва

Samolva

Koordinaatit: 58°17′26″N, 27°37′27″E

Valtio Venäjä
Alue Pihkovan alue
Piiri Outovan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2021) 129

Samolva (ven. Самолва, vir. Samblaküla, eteläviroksi Samblõkülä) on kylä Outovan piirissä Pihkovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee piirin lounaisosassa Peipsijärven rannalla. Ennen vuotta 2025 se oli Samolvan maalaiskunnan hallinnollinen keskus; nykyisin Outovan piiri ei jakaudu kuntiin. Kylässä oli 129 ja kunnassa 390 asukasta vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan.

Maantiede

Samolvan kunta sijaitsi Outovan piirin lounaisosassa Peipsijärven rannalla lähellä Viron rajaa. Kuntaan kuului Samolvan kylän ohella 30 muuta kylää: Gaškovo, Goloduša, Gologljag, Gorka, Grebenjovo, Kazakovets, Kobylje Gorodištše, Kola, Korovje Selo, Kozlovo, Lug, Nizovitsy, Novoselje, Orehovtsy, Ostrov, Ozera, Piskopovo, Pnjovo, Putkovo, Remda, Tabory, Tšudskaja Rudnitsa, Tšudskije Zahody, Velikuša, Veterja 1, Veterja 3, Vjazovitsy, Zabolotje, Zahody ja Zamošje.

Samolvan kunnan itäosassa lähellä Jammin kylää sijaitsee 97 hehtaarin laajuinen Sorokovoi Borin metsä, joka rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä vuonna 2007. Alue on tasaista alankoa, jossa maaston korkeusvaihtelu on enimmillään vain noin kymmenen metriä. Sen läpi virtaa Želtša-joki, jonka varrella on eolisia hiekkamuodostumia.

Historiaa

Samolvan kylä sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä paikasta, jossa käytiin Novgorodin ja Liivinmaan ritarikunnan välinen Peipsijärven jäätaistelu vuonna 1242. Kylä on ollut olemassa ainakin 1500-luvulla, jolloin siitä käytettiin nimiä Samolovskoje selo ja Samolov.

1700-luvulla Suuren Pohjan sodan aikoihin seudulle alkoi syntyä virolaista asutusta. Muuttoliike jatkui 1800-luvulla, jolloin virolaisia muutti alueelle etenkin Tartumaalta. Vuonna 1838 kylässä oli 265 asukasta, jotka olivat valtion talonpoikia. Itse Samolva ei ollut varsinainen virolainen kylä, mutta sen kyläkuntaan kuului kuusi virolaisten asuttamaa kylää, joissa oli Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 yhteensä 493 luterilaista virolaista asukasta.

Neuvostoajan alussa Samolva oli osa Outovan kihlakunnan Remdan volostia sekä vuodesta 1924 Samolvan kyläneuvoston keskus. Kihlakunnat ja volostit lakkautettiin vuoden 1927 hallintouudistuksessa, jolloin kyläneuvostosta tuli osa Serjodkan piiriä. Vuonna 1933 kyläneuvosto koostui 12 kylästä, joissa oli yhteensä 1 841 asukasta. Toisen maailmansodan aikana alue oli Saksan miehittämä, ja vuonna 1943 miehityshallinto siirsi noin 250 virolaista Samolvan seudulta järven yli Võõpsuun.

Samolvan kyläneuvostoon liitettiin Remdan kyläneuvosto vuonna 1954. Serjodkan piiri lakkautettiin 14. tammikuuta 1958, mistä lähtien Samolva on kuulunut Outovan piiriin. Remdan kyläneuvosto perustettiin uudelleen vuonna 1971, mutta vuodesta 2005 lähtien Remda kuului jälleen Samolvan maalaiskuntaan.

Vuonna 2012 Samolvaan perustettiin museo, jossa esitellään Peipsijärven jäätaistelun tapahtumapaikan etsinnässä käytettyä esineistöä ja aineistoa. Vuonna 2021 kylässä paljastettiin 15 metrin korkuinen muistomerkki Aleksanteri Nevskille.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Samolva Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas. Eesti Keele Instituut. Viitattu 4.1.2026.
  2. 1 2 3 Selskoje poselenije "Samolvovskaja volost" (vain arkisto) Gdovski raion - ofitsialnyi sait. Arkistoitu 20.9.2020. Viitattu 4.1.2026. (venäjäksi)
  3. ↑ Kod OKTMO 58608432: Samolvovskaja volost Obštšerossijski klassifikator territori munitsipalnyh obrazovani (OKTMO). classinform.ru. Viitattu 21.9.2026. (venäjäksi)
  4. ↑ Kod OKTMO 58549000: Gdovski Obštšerossijski klassifikator territori munitsipalnyh obrazovani (OKTMO). classinform.ru. Viitattu 21.9.2026. (venäjäksi)
  5. ↑ Korjakov, Ju. B.: Baza dannyh Etno-jazykovoi sostav naseljonnyh punktov Rossii. Perepis 2020/21 goda. Pskovskaja oblast lingvarium.org. Viitattu 21.9.2026. (venäjäksi)
  6. ↑ The Sorokovoi Forest Virtual natural guide: Pskov region. Viitattu 9.1.2026. (englanniksi)
  7. 1 2 Tambi, S. A.: Estontsy-pereselentsy na Gdovštšine. Etnosotsium i mežnatsionalnaja kultura, 2021, 151. vsk, nro 1. Moskva: Meždunarodnyi izdatelski tsentr Etnosotsium. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.1.2026. Arkistoitu 20.9.2022. (venäjäksi)
  8. ↑ Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 55. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.9.2026.
  9. ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 102–103, 137. St.-Petersburg: Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften, 1867. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  10. ↑ Gerasimjonok et al. 2002, s. 27.
  11. ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 75, 389. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.9.2026. Arkistoitu 30.3.2016. (venäjäksi)
  12. ↑ Gerasimjonok et al. 2002, s. 102–103.
  13. ↑ Gerasimjonok et al. 2002, s. 60.
  14. ↑ Zakon Pskovskoi oblasti ot 28 fevralja 2005 goda no. 420-OZ "Ob ustanovlenii granits i statuse vnov obrazujemyh munitsipalnyh obrazovani na territorii Pskovskoi oblasti Normativnyje pravovyje akty Rossijskoi Federatsii. 28.2.2005. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 29.8.2026. (venäjäksi)
  15. ↑ Muzei istorii ekspeditsii po utotšneniju mesta Ledovogo poboištša otkryli v Gdovskom raione Pskovskoje agentstvo informatsii. 22.4.2012. Viitattu 4.1.2026. (venäjäksi)
  16. ↑ Rebane, Raul: Raul Rebane: History, fishing and the Battle on the Ice Eesti Rahvusringhääling. 14.4.2025. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)