| Taigasananjalka | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Tesmasaniaiskasvit Dennstaedtiaceae |
| Suku: | Sananjalat Pteridium |
| Laji: | pinetorum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Taigasananjalka eli sananjalka (Pteridium pinetorum) on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on myrkyllinen kasvi.
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, ja siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.


Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.
Taigasananjalkaa tavataan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Skotlannissa ja Venäjällä.
Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.
Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.