| Satulameltti | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Melttikalat Galaxiiformes |
| Heimo: | Meltit Galaxiidae |
| Suku: | Galaxias |
| Laji: | tanycephalus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Galaxias tanycephalus |
|
| Katso myös | |
Satulameltti (Galaxias tanycephalus) on meltteihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Tasmaniasta.
Satulameltti kasvaa tyypillisesti noin 8 cm pitkäksi, suurimmillaan 15 cm. Se on väriltään harmahtava tai oliivinvihreä.
Satulameltti on kotoperäinen laji Australialle kuuluvassa Tasmaniassa. Sitä esiintyy Woods- ja Arthurs-järvillä Tasmanian Keskitasangolla. Laji löydettiin 2010-luvun lopulla myös läheisestä Little Lakesta ja yksi yksilö Gunns-järvestä (Entura 2018). Sekä Little Lake että Gunns Lake ovat yhteydessä Arthurs-järven populaatioon pienen yhdyspuron kautta. Näiden uusien havaintojen ansiosta lajin yhteenlaskettu esiintymisalue on nyt 120 km2 ja esiintymislaajuus 176 km2. Aiemmin tunnetussa esiintymisalueella tai -laajuudessa ei ollut tapahtunut muutoksia viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Tämä laajentuminen johtuu todennäköisimmin vähäisestä näytteenottotyöstä, jonka seurauksena lajia ei havaittu Little Lakessa ja Gunns-järvessä. Voi myös olla, että ennennäkemättömän korkeat järvien pinnat vuosina 2010–2012 ovat saattaneet mahdollistaa lajin leviämisen ylävirtaan. Näiden uusien tietojen perusteella on epäselvää, onko Gunnsjärven populaatio pitkällä aikavälillä elinkelpoinen, koska järvi on pieni ja matala ja satulameltille soveltuva elinympäristö on rajallinen. Little Laken populaatio on kuitenkin todennäköisesti elinkelpoinen kokonsa ja monimutkaisemman soveltuvan elinympäristönsä vuoksi.
Tämä laji elää pääasiassa järvissä, ja vain muutamia yksilöitä on tavattu sisäänvirtauspurojen alajuoksuilla. Järvissä aikuisia yksilöitä voi tavata alueilla, joilla kivet ja vesikasvillisuus tarjoavat suojaa. Toukat ja poikaset muodostavat parvia avovedessä. Kutuaika näyttää olevan pitkä myöhäistalvesta syksyyn.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut satulameltin äärimmäisen uhanalaiseksi.