Seitsemän (elokuva)

Seitsemän
Seven
DVD-julkaisun kansikuva.
DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja David Fincher
Käsikirjoittaja Andrew Kevin Walker
Tuottaja
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Darius Khondji
Leikkaaja Richard Francis-Bruce
Tuotantosuunnittelija Arthur Max
Erikoistehosteet Rob Bottin
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Arnold Kopelson Productions
Levittäjä New Line Cinema
Ensi-ilta
Kesto 127 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 33 000 000 $
Tuotto 327 311 859 $
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Seitsemän (engl. Seven, tyyliteltynä Se7en) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva, jonka on ohjannut David Fincher ja käsikirjoittanut Andrew Kevin Walker. Sen pääosia esittävät Brad Pitt ja Morgan Freeman, ja sivuosia muun muassa Gwyneth Paltrow, John C. McGinley, Richard Roundtree, R. Lee Ermey ja Kevin Spacey. Elokuvan keskiössä ovat etsivät Mills ja Somerset, jotka etsivät sadistista sarjamurhaajaa, joka suorittaa seitsemään kuolemansyntiin perustuvia murhia.

Käsikirjoittaja Walker perusti elokuvan käsikirjoituksen kokemuksiinsa asuttuaan New Yorkissa 1980-luvulla aikana jolloin rikollisuus ja huumeiden käyttö oli nousussa. Käsikirjoitusta tarjottiin alun perin italialaiselle tuotantoyhtiölle, mutta taloudellisten ongelmien takia oikeudet myytiin New Line Cinemalle. Tuottajat suhtautuivat alun perin elokuvan loppuratkaisuun skeptisesti ja halusivat muuttaa sen optimistisemmaksi ja valtavirtaa miellyttävämmäksi, mutta aiemmin floppielokuvan Alien 3 (1992) ohjannut Fincher halusi tiukasti pitäytyä Walkerin visiossa ja näin lopetusta ei muutettu. Elokuva kuvattiin joulukuun 1994 ja maaliskuun 1995 välillä noin 33 miljoonan dollarin budjetilla.

Seitsemän sai testiyleisöltä vaihtelevan vastaanoton, eikä sen odotettu menestyvän hyvin väkivaltaisen sisältönsä vuoksi. Elokuva sai ensi-iltansa Pohjois-Amerikassa 22. syyskuuta 1995 ja oli yllätyshitti tuottaen yli 327 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Se sai pääosin positiivisia arvosteluja, ja erityisesti roolisuoritukset ja loppuratkaisu saivat kehuja. Seitsemän sai parhaan leikkauksen Oscar-ehdokkuuden vuoden 1996 gaalassa.

Vuosien kuluessa Seitsemän on saanut suurempaa arvostusta ja jotkut julkaisut ovat pitäneet sitä vaikutusvaltaisena elokuvana. Elokuvan loppuratkaisu ollaan usein listattu yhdeksi elokuvahistorian unohtumattomimmista ja järkyttävimmistä juonenkäänteistä sekä lopetuksista.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Nimeämättömässä kaupungissa, jota väkivaltarikollisuus ja korruptio hallitsevat, kyynistynyt rikosetsivä William Somerset on jäämässä eläkkeelle viikon kuluttua. Hänen parikseen määrätään nuori, äkkipikainen ja idealistinen David Mills, joka on muuttanut kaupunkiin vaimonsa Tracyn kanssa.

Maanantaina Somerset ja Mills tutkivat murhaa, jossa lihava mies on pakotettu syömään itsensä hengiltä. Seinään on kirjoitettu sana ”mässäily”. Seuraavana päivänä löytyy toinen uhri, joka on pakotettu leikkaamaan itsestään kilon verran lihaa; rikospaikka on merkitty sanalla ”ahneus”. Johtolangat vievät kolmanteen uhriin, vuoteeseen sidottuun ja lähes luurangoksi kuihtuneeseen mieheen, jota on pidetty hengissä vuoden ajan. Tämä liittyy syntiin ”laiskuus”. Somerset päättelee, että murhat perustuvat kristilliseen käsitteeseen seitsemästä kuolemansynnistä.

Tracy yrittää lähentää etsiviä kutsumalla Somersetin illalliselle. Myöhemmin Tracy kertoo Somersetille olevansa onneton kaupungissa ja paljastaa olevansa raskaana, mutta epäilee, onko kaupunki sopiva paikka lapselle. Somerset samaistuu häneen omien menneisyytensä ratkaisujen vuoksi.

Somerset saa idean tutkia kirjastotietoja ja selvittää, kuka on lainannut kirjoja kuolemansynneistä. Jäljet johtavat John Doen asuntoon. Doe pääsee kuitenkin pakoon, vaikka Mills yrittää tavoittaa hänet. Asunnosta löytyy rahaa, muistikirjoja ja kuvia uhreista, sekä myös Somersetista ja Millsistä.

Lauantaina tutkitaan neljättä syntiä, ”himoa”, ja sunnuntaina viidettä, ”ylpeyttä”, kun Doe on runnellut mallin kasvot niin pahasti, että tämä päätyy itsemurhaan. Pian sen jälkeen John Doe saapuu itse poliisiasemalle verisenä ja antautuu. Hän lupaa johdattaa etsivät kahden viimeisen synnin, kateuden ja vihan, uhreille.

Syrjäisessä paikassa Somerset saa haltuunsa paketin, jonka sisältö kauhistuttaa häntä. Doe paljastaa kadehtineensa Millsin elämää Tracyn kanssa ja vihjaa, että paketissa on Tracyn irtileikattu pää. Hän yllyttää Millsiä toteuttamaan viimeisen synnin, vihan. Järkyttynyt ja raivostunut Mills ampuu Doen, jolloin tämä saa suunnitelmansa päätökseen. Lopussa murtunut Mills viedään pois, ja Somerset jää pohtimaan maailman arvoa ja sitä, kannattaako sen puolesta vielä taistella.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

 Brad Pitt … etsivä David Mills  
 Morgan Freeman … etsivä William Somerset  
 Gwyneth Paltrow … Tracy Mills  
 Richard Roundtree … piirisyyttäjä Martin Talbot  
 R. Lee Ermey … ylikomisario (Captain)  
 John C. McGinley … California  
 Kevin Spacey … John Doe  
 Julie Araskog … rouva Gould  
 John Cassini … konstaapeli Davis  
 Reg E. Cathey … tohtori Santiago  
 Peter Crombie … tohtori O’Neill  
 Richard Portnow … tohtori Beardsley  
 Richard Schiff … Mark Swarr  
 Mark Boone Junior … ”haiseva FBI-mies”  
 Hawthorne James … George  
 Michael Massee … ”mies hieromalaitoksen kopissa”  
 Leland Orser … ”seonnut mies hieromalaitoksessa”  
 Pamala Tyson … kulkuri  
 Richmond Arquette … toimitusmies  
 Bob Mack … ”mässäilyn” uhri  
 Gene Borkan … ”ahneuden” uhri  
 Michael Reid MacKay … ”laiskuuden” uhri  
 Cat Mueller … ”himon” uhri  
 Heidi Schanz … ”ylpeyden” uhri  

Arvioita

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Filmgoer5/5 tähteä
Elitisti5/5 tähteä
Iltalehti5/5 tähteä

Ilta-Sanomien Timo Kuismin totesi (2011) synkeän tarinan kuvaajan Darius Khondjin loihtineen ”tunnelmaltaan sopivan, painostavan kellertävän värisävyn, joka kihisee ilkeää maailmanlopun tunnelmaa”.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Seven (1995) Box Office Mojo. Viitattu 2.3.2018.
  2. ↑ Burns, Ashley; Schildhause, Chloe: Seven Screenwriter Andrew Kevin Walker Looks Back At What's Inside The Box, 20 Years Later Uproxx. Arkistoitu 21.10.2022. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 Couch, Aaron: Seven Screenwriter On How A Mix-up With David Fincher Led To Its Gutsy Ending The Hollywood Reporter. 13.1.2017. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Lambie, Ryan: Seven: The Brilliance of David Fincher’s Chase Scene Den of Geek. 22.9.2019. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Horn, John: Fall Box Office's Lucky Number Is Surprise Seven. The Tampa Tribune, 25.10.1995. Tampa Media Group, Inc..
  6. ↑ The Films Of David Fincher: A Retrospective IndieWire. 1.10.2010. Arkistoitu 8.2.2024. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  7. 1 2 Hibberd, James: Seven Producer Recalls Debate Over Shock Ending Entertainment Weekly. 4.4.2017. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  8. ↑ The 68th Academy Awards 1996 Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  9. ↑ O'Callaghan, Paul: Five Films That Paved The Way For David Fincher's Se7en British Film Institute. 25.11.2016. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Nayman, Adam: What's in the Box?: The Terrifying Truth of Se7en The Ringer. 15.11.2021. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Moore, Paul: Se7en Is 20 Years Old Today So Here Are Seven Things That We Love About The Classic Thriller Joe. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Smith, C. Molly; Robinson, Will: Why Seven Still Has One Of The Most Shocking Endings In Cinematic History Entertainment Weekly. 21.9.2023. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Auty, Dan: The 21 Most Shocking Horror Movie Twists Ranked GameSpot. 22.10.2018. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Stolworthy, Jacob: The 35 Most Mind-blowing Film Twists Of All Time, Explained The Independent. 2.11.2022. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Pimentel, Julia; Barone, Matt: The 25 Best Movies With A Twist Complex. 16.8.2019. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
  16. ↑ FilmGoer - Seven Filmgoer.
  17. ↑ Se7en, Seitsemän (1995) :: elitisti.net Elitisti.net.
  18. ↑ Se7en, Blu-ray ***** Iltalehti.
  19. ↑ Kuismin, Timo: Seitsemän. Ilta-Sanomat/TV, 2011, nro 9, s. 56.

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.