Seeproihin kuuluu kolme elossa olevaa lajia, jotka jakaantuvat useampiin alalajeihin.
Aroseepra (Equus quagga) on seepralajeista yleisin. Sen elinpiiri ulottuu Etelä-Sudanista ja Etelä-EtiopiastaEtelä-Afrikkaan. Sen alalajeja ovat muun muassa E. q. boehmi, E. q. burchellii ja E. q. selousi sekä sukupuuttoon kuollut E. q. quagga (kvagga).
Vuoriseepra (Equus zebra) puolestaan elää Lounais-Afrikan vuoristoissa. Laji on uhanalainen. Sen alalajeja ovat E. z. zebra ja E. z. hartmannae.
Seepran silmiinpistävin tuntomerkki on sen mustavalkoinen raidoitus. Seepran valkoisen vatsan takia aiemmin ajateltiin, että seepra on valkoinen eläin mustilla raidoilla. Sittemmin huomattiin, että seeprat ovat aikaisessa sikiövaiheessa väriltään mustia ja valkoiset raidat kehittyvät vasta myöhemmin.
Seepran raidoille on pitkään etsitty evolutiivisia syitä. Perinteisesti seepran raitojen ajateltiin olevan eläimen peiteväri, mutta myöhemmin raitojen on ehdotettu toimivan myös kärpästen karkottajana, lauman keskinäisenä viestintävälineenä ja kehon lämmönsäätelyjärjestelmänä. Todennäköisesti seepran raidoitukselle ei löydy vain yhtä evolutiivista syytä, vaan raidat ovat syntyneet monen ympäristötekijän summana.
Seepralauman raidat voivat luoda petoeläimille optisia harhoja. Petoeläin ei välttämättä erota liikkuvasta seepralaumasta yksittäisiä eläimiä. Kun petoeläimen näköhavainto saaliista häiriintyy, se saattaa ajoittaa hyökkäyksensä epätarkasti.lähde?
Eräs ehdotus on, että seeprat tunnistaisivat toisensa raitojen avulla. Ehdotusta puoltaa se, että jokaisen seepran raitakuvio on yksilöllinen.
Seeprat voivat risteytyä hevosen ja aasin kanssa. Jälkeläistä kutsutaan seepraristeytykseksi tai zebroidiksi. Jälkeläinen on yleensä aasin näköinen seepran raidoilla. Raidat näkee yleensä helposti jaloissa, mutta ruumissa raidat voi havaita huonommin.lähde?
12Grasset, Léo,:How the zebra got its stripes: Darwinian stories told through evolutionary biology.New York:Pegasus Books, 2017.ISBN9781681774145Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
12Brenda Larison, Ryan J. Harrigan, Henri A. Thomassen, Daniel I. Rubenstein, Alec M. Chan-Golston, Elizabeth Li:How the zebra got its stripes: a problem with too many solutions.Open Science,1.1.2015, nro 1, s. 140452.doi:10.1098/rsos.140452ISSN2054-5703Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Jeffrey K. Waage:How the zebra got its stripes.Journal of the Entomological Society of Southern Africa,1.9.1981, nro 2.ISSN0013-8789Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)