Linnun pituus on noin 10cm ja paino noin 10g. Koiras on hyvin kirkasvärinen: päälaki ja niska ovat kyyhkynharmaat, posket ruskeat, nokka punainen, nokan ja posken välissä valkoinen raita mustien juovien välissä, kurkku raidallinen, rinnassa musta poikkivyö, vatsa valkoinen, koivet punertavat, kylki ruskea valkein täplin, selkä ja siiven päälliset tummat, sekä pyrstö musta valkoisin täplin. Naaras on vaatimattomamman värinen: yleisväritys harmaanruskea, vatsapuoli vaaleampi, nokka ja koivet punertavat ja naamassa mustavalkoinen kuvio.
Tavallinen ääni on nasaali tööttäys. Koiras laulaa yksinkertaista rullaavaa säettä, joka on kuin vieterin vetämistä. Pari seurustelee keskenään hiljaisilla kutsuäänillä.
Seeprapeipot ovat vilkkaita ja seurallisia. Luonnossa ne liikkuvat suurina parvina, ja häkkioloissakin ne voivat parhaiten, jos niitä on pieni parvi. Vähintään kuitenkin 2 lintua, mielellään koiras ja naaras. Yksinäinen seeprapeippo on epäluonnollinen tapaus, eikä yksinäinen lintu elä kauan häkkioloissa.
Nuori seeprapeippo
Esiintyminen
Seeprapeiposta tunnetaan 2 alalajia. Nimialalaji guttata pesii Indonesian saaristossa ja castanotis lähes koko Australiassa. Maailman seeprapeippopopulaation koko on kymmeniä miljoonia yksilöitä.
Lemmikkilintuina niitä pidetään kaikkialla. Valtaosa lemmikkinä pidettävistä seeprapeipoista on nykyisin tarhattuna syntyneitä.
Elinympäristö
Seeprapeipot elävät pensaikkoisilla puoliaavikoilla joen, järven tai muun vesistön tuntumassa. Pesintä ajoittuu sadekausien jälkeiseen voimakkaan kasvun ja hedelmällisyyden kauteen. Siemensyöjänä se vaatii runsaasti juomavettä.
Lisääntyminen
Seeprapeipot kutovat pesäkorinsa heinistä ja ruohonkorsista ja pehmustavat sen esimerkiksi höyhenillä. Lentoaukko on pesän kyljessä. Naaras munii 4–6, joskus jopa 12 munaa. Haudonta-aika on noin 2 viikkoa ja molemmat puolisot hautovat. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–viikkoisina. Yksiavioinen. Pari voi pesiä useita kertoja vuodessa, myös vankeudessa. Nuoret linnut ovat sukukypsiä jo muutaman kuukauden ikäisinä.
Käyttäytyminen
Vankeudessa kasvaneilla seeprapeipoilla tutkittiin, miten edeltävä kokemus vaikuttaa lintujen tapaan tehdä pesä. Pesänteon saralla kokeneet linnut rakensivat yksilöllisiä, mutta omalle tyylilleen uskollisia pesiä. Kokemattomat linnut rakensivat monenlaisia pesiä, vielä omaa tyyliään hakien. Kokeneet linnut käyttivät rakennuksessa vähemmän pesämateriaalia, koska ne osasivat paremmin optimoida pesänrakennuksen.
Seeprapeipot eivät osaa automaattisesti laulaa kauniisti ja monisävyisesti, vaan nuoret koiraat oppivat laulun aikuisilta koirailta, yleensä omalta isältään. Normaalisti koirasseeprapeippo opettelee oman laulunsa nuorena, eikä opi uutta laulua enää vanhempana. Eräässä tutkimuksessa tutkijat deaktivoivat estävät neuronit, mikä mahdollisti lintujen laulurepertuaarin laajentumisen. Uni on oleellinen osa, kun nuoret, noin 40 päivän ikäiset koiraspeipot hiovat lauluaan seuraavat kolme kuukautta, toistaen sitä jopa tuhansia kertoja päivässä. Nukutun yön jälkeen linnut toistivat edelleen parhaita osia edellispäivän lauluista, mutta jättivät huonoimmat osat toistuvasti pois: uni tuntui auttavat niitä muistamaan tärkeitä asioita ja unohtamaan epärelevantit asiat. Myös aikuisilla koirailla on oma osansa opettajina: kun kokeneet koiraat laulava nuorille koiraille, ne hidastavat lauluaan, jotta nuorten on helpompi saada siitä kiinni. Oikeaa lintua kuunnelleet nuorukaiset oppivat laulun paremmin, kuin nauhoitetta kuunnelleet, sillä nauhoite ei ota huomioon opettelevaa yleisöä. Myös naaraalla on merkitys koiraan laulun oppimiselle: seeprapeippoäitien ääntely kannustaa koiraspoikasia laulun treenaamiseen.
Linnunlaulua on usein pidetty kilpa-aseena koiraiden välillä: laulullaan ne julistavat omaa reviiriään ja omaa vahvuuttaan. Seeprapeippo saattaa olla tähän poikkeus. Vuoden mittaisessa äänityksessä Australiassa tutkijat havaitsivat, että seeprapeippokoiraat laulavat vahvistaakseen suhdettaan sekä puolisonsa että koko parven kanssa. Seeprapeippojen laulu on myös osin kuin ihmisen puhe: humalassa siihen alkaa lipsua virheitä.
Seeprapeipot myös erottavat yksilöt toisistaan ääntelyn perusteella. Lisäksi seeprapeipot eivät vain erota ääniä, vaan myös luokittelevat ne merkityksen mukaan kuten ihmiset. Tutkimuksessa linnut tunnistivat ja ryhmittelivät 11 käyttämäänsä ääntä niiden käyttökontekstin perusteella. Samankaltaiset tilanteet sekoittuivat helpommin, mikä viittaa siihen, että linnut muodostavat mielessään merkityspohjaisia kategorioita viestintäänsä varten.
Seeprapeippojen on myös havaittu "varoittavan" kuoriutumattomia poikasiaan kuumuudesta. Kun lämpötila oli yli 26 astetta, hautovat emot "juttelivat" lähellä kuoriutumista oleville munilleen. Nämä kuumuudesta varoittavan laulun kuulleet poikaset kerjäävät vähemmän ruokaa ja kasvavat hitaammin, mikä on jostain syystä hyödyllistä kuumissa olosuhteissa. Laulun kuulleet linnut sitten lisääntyvät itse tehokkaammin aikuisena kuumissa oloissa.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että mieluisan koiraan laulu on naaraalle miellyttävää kuunneltavaa, sillä sopivankumppaniehdokkaan laulu vapauttaa naaraan aivoissa mielihyvähormoni dopamiinia. Naaraan mielipiteitä mitattiin opettamalla se vetämään naruista sen kuunnellessa eri lauluja. Epämiellyttävästä laulustakin naaras alkoi pitää, jos sen kuuloaivokuoreen lisättiin dopamiinia keinotekoisesti.
Ravinto
Seeprapeipot ovat siemensyöjiä, jotka syövät pääasiassa erilaisten heinäkasvien siemeniä.
Lemmikkinä
Seeprapeippo on yksi yleisimmistä lemmikkilinnuista. Sitä pidetään laajalti Suomessakin ja siiitä on jalostettu useita erilaisia värimuotoja. Pienestä koostaan huolimatta seeprapeipolla on potentiaalia olla pitkäikäinen lemmikki. Todistetusti vanhin yksilö eli 12-vuotiaaksi, mutta tarinat kertovat myös 14,5-vuotiaaksi eläneestä lemmikistä, joka ei ole mahdottomuus.
Lemmikkinä seeprapeippoja ei tulisi koskaan pitää yksin, vaan vähintään pareittain tai pienissä parvissa. Lemmikkinä ne ovat yleensä katseltavia ja kuunneltavia lemmikkejä. Seeprapeipon hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lintuseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Seeprapeippo ei kuulu CITES-liitteisiin, joten Suomen sisällä lajilla saa käydä kauppaa ilman alkuperätodistuksia ja tunnistemerkintöjä. EU-alueelta seeprapeippoja Suomeen tuodessa niillä pitää kuitenkin olla umpirenkaat ja terveystodistus.
↑BirdLife International:Taeniopygia guttataIUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2.2018.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2023.(englanniksi)
↑Benjamin A. Whittaker, Liam Nolet-Mulholland, Anna Nevoit, Deborah Yun, Connor T. Lambert, Sara C. Blunk, Lauren M. Guillette:Zebra finches have style: Nest morphology is repeatable and associated with experience.iScience,17.11.2023, 26. vsk, nro 11.PubMed:37965145doi:10.1016/j.isci.2023.108194ISSN2589-0042Artikkelin verkkoversio.(englanti)
↑Zhilei Zhao, Han Kheng Teoh, Julie Carpenter, Frieda Nemon, Brian Kardon, Itai Cohen, Jesse H. Goldberg:Anterior forebrain pathway in parrots is necessary for producing learned vocalizations with individual signatures.Current Biology,18.12.2023, 33. vsk, nro 24, s. 5415–5426.e4.PubMed:38070505doi:10.1016/j.cub.2023.11.014ISSN0960-9822Artikkelin verkkoversio.(englanti)
↑Yining Chen, Laura E. Matheson, Jon T. Sakata:Mechanisms underlying the social enhancement of vocal learning in songbirds.Proceedings of the National Academy of Sciences,14.6.2016, 113. vsk, nro 24, s. 6641–6646.PubMed:27247385doi:10.1073/pnas.1522306113Artikkelin verkkoversio.
↑Julie E. Elie, Aude de Witasse-Thézy, Logan Thomas, Ben Malit, Frédéric E. Theunissen:Categorical and semantic perception of the meaning of call types in zebra finches.Science,18.9.2025, 389. vsk, nro 6766, s. 1210–1215.doi:10.1126/science.ads8482Artikkelin verkkoversio.
↑Mylene M. Mariette, Katherine L. Buchanan:Prenatal acoustic communication programs offspring for high posthatching temperatures in a songbird.Science,19.8.2016, 353. vsk, nro 6301, s. 812–814.doi:10.1126/science.aaf7049Artikkelin verkkoversio.
