Semi-Automatic Ground Environment (SAGE) oli ensimmäinen elektroninen ilmapuolustusjärjestelmä, joka oli edeltäjä nykyisille lennonjohtojärjestelmille.
SAGE kehitettiin 1950-luvulla ja oli käyttökunnossa vuonna 1961. Järjestelmä oli suurimpia, painavimpia ja kalleimpia tietokonejärjestelmiä joita on rakennettu.
Whirlwind I -tietokoneen kehittänyt Project Whirlwind loi teknisen ja organisaatiollisen pohjan myöhempää SAGE-järjestelmää varten. Whirlwind II -tietokoneen suunnitelma oli liikaa MIT:n resursseille ja sitä ei rakennettu, mutta SAGE-järjestelmän pääurakoitsija IBM hyödynsi Whirlwind II:n suunnitelmaa SAGE-järjestelmän AN/FSQ-7-tietokoneessa. Muita projektissa olleita yrityksiä olivat Burroughs, Western Electric ja System Development Corporation (SDC).
1940-luvulla Jay Wright Forrester kirjoitti dokumentin Yhdysvaltain ilmapuolustusjärjestelmän kehittämiseksi. Konseptia testattiin Whirlwind-tietokoneessa, jonka jälkeen Yhdysvaltain armeija tilasi SAGE-järjestelmän. Järjestelmä käytti kuvaputkinäyttöjä tietokoneen käsittelemän tutkatiedon ja muun tiedon näyttämiseen. Valopistoolilla operaattori pystyi tunnistamaan kohteen ja valitsemaan sopivan puolustusaseen kuten lentokoneen tai ohjuksen. Järjestelmän kehityksestä seurasi myös useita teknologiayrityksiä ja se vaikutti tietokoneavusteisen suunnittelun (CAD) kehitykseen.
Järjestelmään kuului 23 suunta-asemaa (betonibunkkereissa), joissa oli jokaisessa 400 lentokoneen seurantaan kykenevä SAGE-tietokone.
SAGE painoi yli 250 tonnia, sisälti 60 000 elektroniputkea, 1 750 000 diodia ja 13 000 transistoria. Järjestelmä vei tilaa noin 2 000 neliömetriä ja vei noin kolme megawattia energiaa. Järjestelmässä oli 150 näyttökonsolia. Järjestelmä maksoi 8 – 12 miljardia dollaria ja oli yhtäjaksoisessa käytössä vuoteen 1983.