Semnonit olivat germaaniheimo, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla Elben ja Oderin välimaastossa. Tacituksen mukaan he lukeutuivat sveebeihin, ja olivat vanhin sveebiheimoista. Tacitus kuvaa teoksessaan Germania, kuinka semnonit uhrasivat pyhässä lehdossa ihmisiä ja palvoivat siten lehdossa asunutta jumalaa ja omaa myyttistä alkukotiaan. Kolmannella vuosisadalla semnonit siirtyivät etelämmäs ja sulautuivat alemanneihin.