Sepelkyyhky

Sepelkyyhky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kyyhkylinnut Columbiformes
Heimo: Kyyhkyt Columbidae
Suku: Kyyhkyt Columba
Laji: palumbus
Kaksiosainen nimi

Columba palumbus
Linnaeus, 1758
Katso myös

  Sepelkyyhky Wikispeciesissä
  Sepelkyyhky Commonsissa

Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi.

Tuntomerkit

Uuttukyyhkyä rotevamman sepelkyyhkyn pituus on noin 38–43 senttimetriä, siipien kärkiväli 68–77 senttimetriä ja paino 400–600 grammaa. Väriltään lintu on sinertävän harmaa, ja sillä on siivissä valkea poikittaisjuova. Kaulan ympärillä on vaalea kaulus, sepel, joka kuitenkin puuttuu aivan nuorilta yksilöiltä. Pyrstö on pitkä, ja pyrstönkärjessä on leveä musta vyö. Jalat ovat punaiset tai vaaleanpunertavat, nokka on kellanvalkokärkisesti punainen tai tyveltä siniharmaa ja kärkeä kohti vaaleneva.

Sepelkyyhkyn ääni on monitavuinen kumea kujerrus huu huu huu hu huuⓘ (ohje), jota voi luulla pöllön huhuiluksi. Soidinlennossa koiras lentää viistosti ylös, läiskäyttää siipiään ja liitää alaspäin. Varoitusäänenä toimii voimakas siipien läpsäytys.

Levinneisyys

Sepelkyyhkyn levinneisyysalue ulottuu Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta Länsi-Siperiaan saakka. Pesimisalueensa pohjoisosissa se on muuttolintu: kevätmuutto tapahtuu maalis-huhtikuussa ja syysmuutto syys-lokakuussa. Muuttoaikaan linnut esiintyvät suurina parvina. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 20,7–28,8 miljoonaa paria. Maailman kannasta noin 80 prosenttia sijoittuu Eurooppaan.

Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä Suomesta lähes Tunturi-Lapin rajoille Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle. Suomen pesimäkannan arvioidaan nykyisin (2019–2024) olevan keskimäärin 390 000 paria. Sepelkyyhkyn pesimäkanta on runsastunut 1940-luvulta alkaen, ja laskentojen perusteella pesimäkanta on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1980 vuoteen 2024.

Sepelkyyhkyn Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012250 000310 000
2013–2018308 548337 290363 167
2019–2024350 000390 000410 000

Suomalaiset sepelkyyhkyt talvehtivat Länsi- ja Lounais-Euroopassa.

Elinympäristö

Sepelkyyhky puussa.

Sepelkyyhky viihtyy sekä metsissä että kaupunkien puistoissa ja esimerkiksi hautausmailla. Lajin kaupungistuminen alkoi Suomessa 1990-luvulla, ja nykyisin se voi pesiä jopa parvekkeella. Kaupunkilaisserkuistaan poiketen metsissä pesivät sepelkyyhkyt ovat arkoja, ja niiden kerrotaan hylkäävän munapesänsä tavallista herkemmin.

Lisääntyminen

Sepelkyyhkyn muna.

Sepelkyyhky munii kaksi munaa huhtikuun puolivälistä alkaen hataraan risuista tekemäänsä pesään lähinnä kuusen oksille. Haudonta kestää 17–20 vuorokautta, ja sekä naaras että koiras osallistuvat haudontaan. Poikaset siirtyvät pesäpuun oksille 3–4 viikon kuluttua kuoriutumisesta lähde? ja lähtevät lentoon runsaan kuukauden ikäisinä. Sepelkyyhkyllä saattaa olla kaksi tai kolmekin pesuetta vuodessa.

Vanhin suomalainen rengastettu sepelkyyhky on ollut 13 vuotta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 17 vuotta ja 8 kuukautta vanha brittiläinen sepelkyyhky.

Ravinto

Sepelkyyhky syö lähinnä kasviravintoa, kuten siemeniä, herneitä ja viljaa. Kyyhkysparvet voivat saada aikaan melkoista tuhoa viljelyksillä, ja niitä ammutaankin paikoin sekä ruoaksi että vahinkolintuina. Poikasiaan emot ruokkivat muiden kyyhkyjen tavoin niin sanotulla kupumaidolla eli kyyhkynmaidolla, jota lintujen kupu erittää.

Metsästys

Sepelkyyhky oli Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen metsästetyin riistaeläin yksilömäärän suhteen vuonna 2024. Lajia pyydettiin 264 000 yksilöä.

Metsästys alkaa Suomessa 10. elokuuta ja päättyy 31. lokakuuta. Sen metsästyksessä voi käyttää muovista tai muusta materiaalista valmistettua houkutuslintua. Houkutuslinnut asetetaan tyypillisesti hevosenkengän muotoiseen kuvioon.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Columba palumbus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Sepelkyyhky – Columba palumbus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Linjama, Topi: Se­pel­kyyh­ky, tou­ko­met­ti­nen Kaleva. 9.8.2008. Viitattu 22.7.2023.
  4. 1 2 3 4 LuontoPortti: Sepelkyyhky (Columba palumbus) luontoportti.com. Viitattu 1.10.2021.
  5. 1 2 3 4 Suomen Riistakeskus: Sepelkyyhky riista.fi. Viitattu 1.10.2021.
  6. ↑ Common Woodpigeon Columba palumbus (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Common Woodpigeon Columba palumbus (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The European population is estimated at 20,500,000-29,000,000 pairs, which equates to 40,900,000-58,000,000 mature individuals (BirdLife International 2015). Europe forms c. 80% of the global range, so a very preliminary estimate of the global population size is 51-73 million mature individuals, although further validation of this estimate is needed.” Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  8. 1 2 Velmala, William: Sepelkyyhky on valloittanut kaupungit suomenluonto.fi. 14.5.2018. Suomen luonnon­suojelu­liitto. Viitattu 1.10.2021.
  9. 1 2 Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 26.12.2025.
  10. ↑ Valkama, Jari; Vepsäläinen, Ville; Lehikoinen, Aleksi: Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Sepelkyyhky Columba palumbus) Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 26.12.2025.
  11. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) (Sepelkyyhky Columba palumbus) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 26.12.2025.
    REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
  12. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Columba palumbus palumbus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
    Species trends at the Member State level, Finland (Columba palumbus palumbus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  13. 1 2 Laine, Lasse: Suomen linnut tunnistusopas. (Sepelkyyhky, sivu 214) 2. painos. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27650-0
  14. ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 29.6.2021. Viitattu 24.6.2021.
  15. ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 2.4.2023. Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Korteniemi, Jarmo: Linnunmaitoa on todella olemassa tiedetuubi.fi. 29.7.2016. Tiedetuubi. Viitattu 1.10.2021.
  17. ↑ Metsästys 2024 8.7.2025. Luonnonvarakeskus. Viitattu 1.6.2026.
  18. ↑ Kamera Kiertää, Yle TV2 7.9.07
  19. ↑ Sepelkyyhkyn houkuttelumetsästyksen perusteet tapiolantakamailla.com.

Aiheesta muualla