Seutukunnat (ruots.ekonomisk region) ovat tilastollisia eri kuntien muodostamia aluekokonaisuuksia Suomessa. Jokainen kunta kuuluu johonkin seutukuntaan, joiden muodostamisen perusteena on käytetty kuntien välistä yhteistyötä ja työssäkäyntiä. Saman seutukunnan jäsenkuntien täytyy olla samasta maakunnasta. Aluejako ei ole enää hallinnollinen, vaan tilastollinen, mutta sellaisena voimassa.
Suomen seutukunnat on määritelty työ- ja elinkeinoministeriön aluepoliittisen tukialuejaon perusalueiksi. Työ- ja elinkeinoministeriö myös vuosittain vahvistaa seutukuntajakoon tulevat muutokset. Seutukunnat muodostavat Euroopan unionin tilastollisen aluejakotason LAU 1 (ent. NUTS 4). Vuoden 2021 alusta Suomen kunnat on jaettu 69 eri seutukuntaan. Seutukuntajako on otettu käyttöön vuonna 1994. Osa seutukuntien nimistä on keksitty varta vasten tuota seutukuntaa varten seutukuntajakoa laadittaessa, osa on kyseisten alueiden perinteisiä nimiä, esim. Järviseutu ja Vakka-Suomi.
Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan seutukuntajako perustuu kuntajakoon ja sitä käytetään tilastollisena aluejakona seurattaessa maakunnan osa-alueiden kehitystä. Seutukuntajako ei ole ollut vuodesta 2014 lähtien enää virallinen aluejako. Vuonna 2018 seutukunnat olivat yksi Suomen tilastotoimessa käytetyistä alueluokituksista.
Yleistä seutukunnista
Seutukunnat muodostuvat joko kaupunkiseuduista, muutamista pienemmistä kaupunkikeskuksista ja niitä ympäröivistä maaseuduista tai maaseutumaisista kunnista. Seutukunnat tekevät yhteistyötä mm. palvelujen tuottamisessa, elinkeinopolitiikassa ja maankäytön suunnittelussa. Seutukunnille ei ole asetettu lakisääteisiä päätöksentekoelimiä eli niissä päättävät kunnat itse. Suomessa monet kunnat ovat siirtäneet valtuustojen hyväksynnällä osan päätöksentekovallastaan seutukuntien toimielimille. Tällaisia toimielimiä ovat mm. kuntayhtymät, kuntien yhteiset lautakunnat sekä seutuvaltuustot.
Suomessa seutukunnat saavat myös päättää itse nimistään, mutta seutukuntatunnuksista sopivat sisäministeriö ja Tilastokeskus.
Seutukuntajako kuuluu NUTS-alueluokitusjärjestelmään (ransk.Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques; engl.Nomenclature of Territorial Units for Statistics), jota EU käyttää alueelliseen tilastointiin ja aluepolitiikan kohdentamiseen.
NUTS-järjestelmässä ylemmän tason alue jakautuu pienempiin seuraavan tason alueisiin jne. Esimerkiksi Suomessa NUTS 1 -tason muodostavat manner-Suomi ja Ahvenanmaa. Seuraavan NUTS 2 -tason muodostavat Suomen suuralueet ja siitä seuraava NUTS 3 -taso muodostuu maakunnista. Seutukunnat muodostavat NUTS 4 -tason ja yksittäiset kunnat NUTS 5 -tason. Nykyään NUTS 4 -taso on LAU 1 -taso (engl.Local Administrative Units) ja NUTS 5 -taso on LAU 2 -taso.
Haukivuori Pieksämäen seutukunnasta Mikkelin seutukuntaan.
Sulkava Juvan seutukunnasta Savonlinnan seutukuntaan.
Korpilahti Jämsän seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
Petäjävesi Keuruun seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
Hankasalmi ja Toivakka Kaakkoisen Keski-Suomen seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
Merikarvia Pohjois-Satakunnan seutukunnasta Porin seutukuntaan.
Kaakkois-Satakunnan seutukunnan lakkautus, jolloin Köyliö ja Säkylä Rauman seutukuntaan sekä Huittinen, Kokemäki, Punkalaidun ja Vampula Porin seutukuntaan.
Heinolan seutukunnan lakkautus, jolloin Heinola, Sysmä ja Hartola Lahden seutukuntaan. Lahden seutukunta jäi Päijät-Hämeen maakunnan ainoaksi seutukunnaksi.
Himanka poistui Kokkolan seutukunnasta yhdistyessään Kalajoen (Ylivieskan seutukunta) kanssa.
Orivesi Ylä-Pirkanmaan seutukunnasta Tampereen seutukuntaan.
Hämeenkyrö Luoteis-Pirkanmaan seutukunnasta Tampereen seutukuntaan.
Juuka Pielisen Karjalan seutukunnasta Joensuun seutukuntaan.
Siikalatvan seutukunnan nimi Haapaveden-Siikalatvan seutukunnaksi.
Muutokset 1.1.2011
Kuhmalahti poistui Kaakkois-Pirkanmaan seutukunnasta yhdistyessään Tampereen seutukunnassa sijaitsevan Kangasalan kanssa.
