Sfumato

Sfumato (ital. fumo, savu, sumu) eli valohämytekniikka on maalaustapa, jossa värisävyjä pehmennetään ja sulautetaan toisiinsa. Sillä pyritään luomaan utuinen, kolmiulotteinen kuva häivyttämällä värien ohella ääriviivoja yleensä ohuin maalikerroksin, joita maalataan useita.

Yksi sfumaton kehittäjiä oli Leonardo da Vinci, joka hallitsi menetelmän täydellisesti. Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa työskentelevän da Vinci -tutkija Jacques Franckin mukaan da Vinci käytti Mona Lisan silmien ja suun ympäristöön 30–40 värikerrosta.

Lähteet

1 2 Broby-Johansen, R.: ”Sfumato”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 212. Helsinki: Tammi, 1977.

Aiheesta muualla

GottliebStudios.com: Sfumato (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Maalaustekniikat

Sideaineen mukaan:	Öljymaalaus Temperamaalaus Akvarelli Akryyliväri Fresko Seccomaalaus Kalkkimaalaus Vahamaalaus Guassi Pastellimaalaus
Maalauspohjan mukaan:	Seinämaalaus Taulumaalaus Miniatyyrimaalaus
Värinlevitystavan mukaan:	Pastoosi Laseeraus Laveeraus Impasto Sumraus Sgraffito
Maalausjärjestyksen mukaan:	Alla prima Grisaille Kerrosmaalaus Imprimituuri
Maalaustyylin mukaan:	Chiaroscuro Sfumato Trompe l’œil Kollaasi Ulkoilmamaalaus

[BJ-1] 1 2 Broby-Johansen, R.: ”Sfumato”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 212. Helsinki: Tammi, 1977.