Sinisukka on oppinutta, tieteellistä tai kirjallista toimintaa harjoittanutta naista tarkoittava historiallinen pilkkanimitys. Sitä on kuitenkin käytetty ajoittain myös neutraalina luonnehdintana tavoitteistaan tietoisista naisista.
Oppineen naisen nimityksenä sana on käännöslaina englannin sanasta bluestocking. Sanalla viitattiin 1700-luvulle saakka yleisesti kaikkiin oppineisiin ihmisiin, joskin kritiikki "tarpeettoman älyn" suhteen on monissa teksteissä kohdistunut hyvin usein naisiin: esimerkiksi vuonna 1638 Johan Amos Comenius viittaa koulutettujen ja älykkäiden naisten kritiikissään Didactica Magna (1638) Euripedeen tragediaan, jossa Hippolytus sanoo: "En voi sietää sinisukkia. Älköön kotonani koskaan olko naista, joka tietää enemmän kuin naisen on tarpeen tietää." Itse termi sinisukka ilmestyi Comeniuksen tunnettuun tekstiin kuitenkin vasta M. W. Keatingen käännöksessä, vuonna 1896.
Sana vakiintui Lontoossa 1700-luvulla toimineen naisten kirjallisuuspiirin (literary circle) vaikutuksen myötä tarkoittamaan erityisesti tämän kirjallisuuspiirin jäseniä. Sieltä merkitys yleistyi erityisesti perinteisestä roolista irrottautuneiden naisten halventamiseen.
Suomalaiseksi sinisukaksi on luonnehdittu esimerkiksi Hanna Ongelinia. Auli Mantila on kirjailijakokouksen esitelmässään vuonna 2005 kutsunut itseään tällä nimellä.
Suomalaisessa kansanperinteessä sanan merkitys on toinen. Kalevalaisessa runoudessa sinisukka on hienoa tai jaloa kuvaava nimitys eri hahmoille. Esimerkiksi Lemminkäinen mainitaan sinisukaksi. Kalevalan 46. runossa Väinämöinen kutsuu karhua sinisukaksi:
Lähe, kuulu, kulkemahan,
metsän auvo, astumahan,
käymähän, käpeäkenkä,
sinisukka, sipsomahan
näiltä pieniltä pihoilta,
kape'ilta käytäviltä
urohoisehen väkehen,
miehisehen joukkiohon!
()