| Siperianmetso | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Alaheimo: | Phasianinae |
| Suku: | Metsot Tetrao |
| Laji: | urogalloides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tetrao urogalloides |
|
| Katso myös | |
Siperianmetso (Tetrao urogalloides) on metsojen sukuun kuuluvat lintulaji.
Siperianmetso tunnettiin aikaisemmin tieteellisellä nimellä Tetrao parvirostris.
Alalajeja tunnetaan kaksi:
Siperianmetson pituus on 68–97 cm. Koiras painaa noin 3,4–4,6 kg ja naaras 1,7–2,2 kg. Koiraan pää, niska ja rinta ovat mustat. Nämä alueet voivat kiiltää violetin tai vihreän sävyissä. Silmien päällä on selvät punaiset silmäheltat. Selkäpuoli ja siivet ovat ruskeat. Siiven peitinhöyhenet, hartiahöyhenet ja pyrstön yläpeitinhöyhenet ovat kärjestään valkoisia. Viimeksi mainitut muodostavat pyrstön tyveen valkoisen alueen, joka rajautuu jyrkästi muuten mustaan pyrstöön. Nokka on musta. Naaras on koirasta pienempi. Tummanruskealla pohjalla on keltaruskeaa ja mustaa poikkijuovitusta. Siiven peitinhöyhenten valkoiset kärjet muodostavat juovat siipien yläpinnalle.
Kamtschaticus-alalajin koiras poikkeaa edellä kuvatusta nimialalajista siten, että siiven peitinhöyhenten ja hartiahöyhenten valkoiset kärjet ovat laajemmat, minkä lisäksi myös kyynärsulat ovat valkokärkiset ja kupeilla on valkoisia pilkkuja.
Siperianmetson soidinääntely koostuu naksahtavista äänistä, jotka muodostavat lyhyitä trillejä.
Siperianmetso esiintyy Aasian koillisosissa. Levinneisyysalue ulottuu Baikaljärveltä itään Tšukotkaan, Kamtšatkan niemimaalle, Sahaliniin ja Amur-joen valuma-alueelle. Kiinan koillisosissa laji on harvinainen. Laji esiintyy myös Mongoliassa.
Siperianmetso elää taigalla lehtikuusi- ja mäntymetsissä, Kamtšatkan niemimaalla myös koivumetsissä. Se asuttaa sekä alankoja että vuorenrinteitä noin 1000 m korkeuteen asti.
Siperianmetson kannan suuruutta ei ole arvioitu, mutta sitä pidetään esiintymisalueellaan yleisenä. Metsäpeitteen vähenemisen myötä kanta on todennäköisesti laskussa, mutta tuskin hälyttävän nopeasti. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto arvioi lajin elinvoimaiseksi.