Sloveeni

Sloveeni
Sloveenin kielen puhuma-alue
Sloveenin kielen puhuma-alue
Oma nimi slovenščina, slovenski jezik
Tiedot
Alue Slovenia Slovenia
Italia Italia
Unkari Unkari
Itävalta Itävalta
Virallinen kieli  Slovenia
Euroopan unioni Euroopan unioni
 Itävalta (vähemmistökieli)
 Italia (vähemmistökieli)
Puhujia 2,5 miljoonaa
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Slovenian taide- ja tiedeakatemia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä slaavilaiset kielet
eteläslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 sl
ISO 639-2 slv
ISO 639-3 slv
Puhuttua sloveenia.

Sloveeni (omakielinen nimi: slovenski jezik tai slovenščina) on eteläslaavilaisiin kieliin kuuluva indoeurooppalainen kieli. Sen lähimpiä sukulaiskieliä ovat serbokroaatti ja molisenkroatia. Sitä puhuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä Sloveniassa sekä naapurimaissa Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa.

Status

Kielellä on virallisen kielen asema Sloveniassa ja Euroopan unionissa. Lisäksi kielellä on virallisen vähemmistökielen asema Italiassa, Itävällassa ja Unkarissa.

Kielenhuollosta vastaa Slovenian taide- ja tiedeakatemia.

Historia ja kirjakieli

Sloveeni jakaantuu kymmeniin murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa. Esimerkiksi itäisimmällä prekmurščinan tai prekmursko narečje -murteella, jota puhutaan Prekmurjessa ja Unkarissa, on noin 80 000 puhujaa. Sillä oli myös 200 vuoden ajan 1900-luvun alkuun asti oma kirjallinen traditionsa ja sanomalehdistö. Toinen standardi-sloveniasta merkittävästi eroava murre oli rozajanski langač (sloveeniksi rezijanščina), jota puhuttiin Resian laaksossa Italian Udinessa.

Varhaisimmat kirjalliset todisteet sloveenin kielestä ovat peräisin noin 1000-luvulta, mutta kieltä ei juurikaan kirjoitettu ennen uskonpuhdistuksen aikaa. Standardi-slovenia eli niin sanottu uusi slovenia luotiin 1800-luvun puolivälissä. Se perustuu alun perin 1500-luvulla Ljubljanassa puhuttuun kieleen, jolla Primož Trubar julkaisi ensimmäisen kirjan vuonna 1550 ja jolle Jurij Dalmatin käänsi Raamatun vuonna 1584. Kieltä vakiinnutti Jernej Kopitar vuoden 1809 kieliopillaan, mutta sen jälkeen monien sanojen oikeinkirjoitusta muutettiin vielä muinaiskirkkoslaavia vastaavaksi ja kieleen otettiin muiden slaavilaisten kielten ja kirkkoslaavin mukaiset monikkomuodot.

Kieltä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Raamattu käännettiin kokonaisuudessaan sloveeniksi vuonna 1584.

Äänneoppi

Konsonantit

Labiaali Dentaali Alveolaari Palataali Velaari
Nasaali m n
Klusiili p | b t | d k | g
Affrikaatta ts ʧ | ʤ
Frikatiivi f | v s | z ʃ | ʒ x
Approksimantti j
Tremulantti r

Lähde:

Vokaalit

Etinen Keskinen Takainen
Suppea i u
Puolisuppea e o
Puoliavoin ɛ ə ɔ
Avoin a

Lähde:

Yleissääntö on, että pitkien vokaalien äänenkorkeus on nouseva ja lyhyiden vokaalien laskeva.

Kielioppi ja sanasto

Sloveeninkielinen muistolaatta

Sloveenissa on kuusi sijamuotoa ja kolme kieliopillista sukua. Muista slaavilaisista kielistä sloveeni eroaa siten, että siinä on yksikön ja monikon lisäksi edelleen duaali, tasan kahta asiaa tarkoittava kieliopillinen luku, joka on muista kielistä hävinnyt. Sloveenin kielen perussanajärjestys on SOV, mutta koska sekä verbit että nominit taipuvat, tästä voidaan joustaa. Lukusanat 1–10 sloveeniksi:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
ena dve tri štiri pet šest sedem osem devet deset

Kielinäyte

Vsi ljudje se rodijo svobodni ter imajo enako dostojanstvo in pravice. Dana sta jim razum in vest, in bi morali drug z drugim ravnati v duhu bratstva.

Suomeksi:

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla)