Castlevania (pelisarja)

Dracula

Dracula tunnetaan monilla eri titteleillä, kuten vampyyrien kuningas ja pimeyden valtias. Dracula on usein nähty kaiken pahuuden henkilöitymänä, joissakin peleissä tosin hänessä on myös ilmentynyt inhimillisiäkin piirteitä. Hahmo perustuu löyhästi kirjailija Bram Stokerin teoksessa Dracula esiintyneeseen samannimiseen hahmoon.

Draculan ja hänen voimiensa symboli on Castlevania (käytetty myös nimeä Dracula's Castle, suom. Draculan linna), monien hirviöiden asuttama Draculan linna, joka syntyy aina uudelleen samaan aikaan kuin itse Draculakin. Sarjan kaikissa peleissä esitetyt tapahtumat sijoittuvat joko kokonaan tai osaksi Draculan linnaan. Jostain syystä Dracula ei yleensä joko kykene tai tahdo poistua linnastaan, vaikka sitten paetakseen. Aluksi linna oletettiin tavalliseksi rakennukseksi, mutta Draculan tavoin se muuttaa olomuotoaan ja omaa valtavia voimia (tämän vahvisti todeksi Alucard Castlevania: Symphony of the Nightissa). Se on enemmänkin erillinen olento (joka kuitenkin toimii isäntänsä tahdon mukaan) ja siten yliluonnollinen. Huomattavaa on kuitenkin, että Draculan tuhouduttua tuhoutuu myös linna, joten sen olemus lienee sidottu Draculaan (tai siihen, joka hallitsee Draculan voimat).

Peleissä on usein mainittu, että Draculan olemassaolon mahdollistaa jokaisen ihmisen sydämessä asuva pimeys, joka kutsuu Draculan ilmestymään aina uudelleen. Muun muassa pelissä Symphony of the Night Dracula mainitsee, että hän ei ole jälleen herännyt henkiin omasta tahdostaan, vaan siksi että jotkut ihmiset nimenomaan halusivat sen tapahtuvan. Peleissä onkin nähty jonkin verran Draculaa fanaattisesti kannattavia ihmisiä, jotka ovat jopa olleet valmiita uhraamaan oman henkensä, jotta heidän mestarinsa voisi nousta jälleen voimiinsa.

Castlevania: Lament of Innocence toimii esiosana koko pelisarjalle ja antaa myös viitteitä Draculan todellisesta alkuperästä, jota tähän asti on luultu Bram Stokerin luoman hahmon mukaiseksi. Peleissä on toki esitetty yhteneväisyyksiä Stokerin kirjaan, mutta suurin osa sarjan elementeistä (esimerkiksi Belmont-klaani) tekee selkeän eron populaarikulttuurin Draculan ja pelin välille.

Oletettavasti vielä heikkossakin tilassa (eli linnassaan) Dracula on kyennyt peleissä vaikuttaviin voimannäytöksiin, kuten tuhoisiin loitsuihin ja erityisesti muodonmuutoksiin. Hän kykenee esimerkiksi muuttumaan sudeksi, vesihöyryksi ja lepakoksi. Yleisesti Draculalla on ainakin kaksi muotoa: inhimillinen ja demoninen. Inhimillinen on yleensä aatelisen näköinen, ikääntynyt mies. Demoninen muoto taas on yleisesti kookas hirviö, jonka hyökkäykset ovat vahvempia kuin inhimillisen muodon.

Muodonmuutoksissaan Dracula on osoittanut myös oveluutta, kuten syntymällä uudelleen viattoman oloiseksi pikkupojaksi harhauttaakseen vastustajiaan. Vastaava tapaus löytyy Nintendo 64:lle ilmestyneissä Castlevania 64 ja Legacy of Darkness peleissä.

Vuonna 1999 Draculan linna ilmestyi jälleen maailmaan, kuten monesti aiemmin. Tämä vuosi oli kuitenkin lopulta se, milloin Dracula tuhottiin vuosisatojen taisteluiden jälkeen lopullisesti. Tämä tapahtui siten, että Draculan linna suljettiin auringonpimennyksen sisälle. Näin Dracula eristettiin hänen voimistaan, mikä mahdollisti hänen lopullisen tuhonsa. Draculan tuhoamisesta oli vastuussa viimeisin tunnettu Belmont, Julius Belmont.

Belmont-klaani

Belmontit ovat vampyyrinmetsästäjien klaani, joka toimii Draculan päävihollisena lähes koko pelisarjan ajan. Lukuisat eri Belmontit ovat surmanneet Draculan vuosisatojen aikana. Ensimmäinen pelaajille esitetty Belmont-klaaniin kuuluva protagonisti on Simon Belmont vuonna 1986 NES:ille julkaistussa Castlevaniassa.

Belmontien päätaisteluase on tavanomaisesta yliluonnollisten voimien vastaisesta arsenaalista jokseenkin poikkeava: ruoska. Kyseinen ruoska on ladattu vampyyrien vastaisella voimalla, ja se tunnetaankin englanniksi nimellä ”Vampire Killer” (Vampyyrintappaja). Ruoska toimii samalla aseena kaikkia pimeyden voimia vastaan. PlayStation 2 -konsolille julkaistu Lament of Innocence (Euroopassa ja Japanissa vain Castlevania) tarjosi selityksen ruoskalle ja sen voimien alkuperälle. Myöhemmät pelit ovat myös selventäneet, että vain Belmontin suvun täydet jäsenet voivat käyttää ruoskaa sen täysissä voimissa ilman ongelmia. Kaikille muille ruoskan käyttäminen on vaarallista, sillä ruoska alkaa imeä elinvoimaa sen käyttäjästä kohtalokkain seurauksin.

Morris-suku

Morrisin perhe on toinen vampyyrinmetsästäjien suku, jotka ovat epäsuorasti sukua Belmonteille.

Tuntemattomasta syystä Belmont-klaani ei pystynyt käyttämään legendaarista Vampire Killer -ruoskaa enää 1800-luvun aikoihin. Oli tehty ennustus, että Draculan linna tulisi ilmestymään vuonna 1999, ja ennen sitä Belmontit eivät saa käyttää ruoskaa. Tästä syystä Belmontit luovuttivat ruoskan Morrisin suvulle. Kaiken kaikkiaan kolme eri Morrisin perheen sukupolvea taistelivat voitokkaasti Draculaa vastaan: Quincy, John ja Jonathan. Kuitenkin ruoskan käyttö on vaarallista Morriseille, koska he eivät ole suoraa sukua Belmonteille ja siksi ruoska imee isäntänsä elinvoimaa, jos sitä käytetään liian pitkään. Tämä koitui lopulta John Morrisin kuolemaksi.

Morris-klaani on tarkoitettu luomaan yhteys Bram Stokerin Dracula-romaaniin, sillä pelin Castlevania: The New Generation päähahmona nähdään hahmo nimeltä John Morris, joka tarinan mukaan on Bram Stokerin Draculassa esiintyneen hahmon Quincy Morrisin poika. Morris-suvun esiintyminen sarjassa jatkui vielä pelissä Castlevania: Portrait of Ruin, jonka päähahmona taas on John Morrisin poika Jonathan.

Muita päähahmoja

• Alucard on Draculan poika. Alucardin äiti on ihminen, joten hän on puolivampyyri. Alucardin äiti Lisa poltettiin roviolla, koska häntä syytettiin noidaksi. Tämä on yksi syistä miksi Dracula vihaa ihmisiä niin suuresti. Alucard teki ensiesiintymisensä pelissä Castlevania III: Dracula’s Curse, jossa hän taisteli Draculaa vastaan Trevor Belmontin rinnalla. Pelin jälkeen hän vaipui uneen 300 vuodeksi, ja palasi päähahmon roolissa pelissä Castlevania: Symphony of the Night. Tämän jälkeen Alucard esiintyi myös peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow, joissa hän esiintyy valeasussa aliaksella Genya Arikado.

• Soma Cruz on päähahmo peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow. Soma on Draculan uudelleensyntymä, vaikka Dracula itse voitettiin lopullisesti vuonna 1999. Soma ei ole itsenään paha, mutta on perinyt Draculalta kyvyn hirviöiden sielujen hallitsemiseen.

• Shanoa on päähahmo pelissä Castlevania: Order of Ecclesia. Shanoa on nainen, joka oli jäsen järjestössä nimeltä Ecclesia. Kun Belmont-suku katosi 1800-luvun alussa, monia organisaatioita perustettiin vastustamaan Draculaa. Yksi näistä oli Ecclesia, joka oli keksinyt glyphit; taikamerkit, jotka sisältävät monenlaisia voimia. Dracula ilmestyi jälleen näihin aikoihin, ja Shanoan ansiosta hänet tuhottiin tänäkin kertana.

• Nathan Graves on päähahmo pelissä Castlevania: Circle of the Moon, joka julkaistiin vuonna 2001 Game Boy Advancelle. Nathan on vampyyrintappaja Morris Baldwinin oppipoika ja tämän pojan Hughin ystävä. Vuonna 1830 he lähtevät yhdessä kohti Draculan palvelijan Camillan linnaa, jossa linnan emäntä on herättänyt Draculan henkiin. Vampyyrintappaja-ruoskan ja maagisten tarot-korttien avulla Nathan selvittää tiensä kukistaakseen sekä Camillan että Draculan. Circle of the Moonin tapahtumat poistettiin myöhemmin virallisen kaanonin (eli virallisen jatkumon) ulkopuolelle vuonna 2002 Koji Igarashin toimesta, johuten hänen tyytymättömyydestä peliin. Täten kronologiassa 1800-luvulle sijoittuvat pelin tapahtumat on korvattu Order of Ecclesian tapahtumilla.