Soni

Soni (myös sooni < engl. sone < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden, kuuluvuuden) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 hertsin siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 desibeliä (40 fonia). Soniasteikko on tasavälinen äänekkyysmitta-asteikko. Sonimäärän kaksikertaistuminen tarkoittaa äänekkyyden kaksinkertaistumista. 10 fonia kovempi siniaalto tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää. Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla. Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens.

Sonien ja fonien vastaavuus 1 000 Hz:n ääneksellä
soni   1   2   4   8  16  32  64 128256
foni 405060708090100110120

Oikeinkirjoitus

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni. Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
    • Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
    • Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
    • Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
    • Teknillinen akustiikka, s. 425.
    • Aallot ja korva, s. 80.
    • Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
    • Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
    • Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
    • Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
    • Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
    • Rantala Risto (päätoim.): Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: soni. "Soni, ’äänekkyyden’ yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia." Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM)) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
    • Akustiikan perusteet, "Sanasto". (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius-Akatemia.
    • Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.
    • Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.
    • Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. (Arkistoitu – Internet Archive) Aalto-yliopisto.
  2. 1 2 Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
    • Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. (5., tarkistettu painos) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9
    • Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
    • CD Facta 2005. WSOY.
  3. ↑ Communication Acoustics, s. 179.
  4. 1 2 3 4 5 Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.
  5. ↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
  6. ↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla