Soopeli

Tämä artikkeli käsittelee näätäeläintä. Soopeli on myös koiraväri ja Reijo Mäen romaani Soopeli.
Soopeli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Alaheimo: Mustelinae
Suku: Näädät Martes
Laji: zibellina
Kaksiosainen nimi

Martes zibellina
(Linnaeus, 1758)
Soopelin nykyinen levinneisyys
Soopelin nykyinen levinneisyys
Katso myös

  Soopeli Wikispeciesissä
  Soopeli Commonsissa

Soopeli (Martes zibellina) eli nokinäätä (oletetusti aiemmin *nois gen. nokiin) on näätäeläin, joka esiintyy Pohjois-Aasiassa Ural-vuoristosta läpi Siperian Mongoliaan, Kiinaan, Pohjois-Koreaan ja Hokkaidōn saarelle Japaniin. Soopeli on ollut arvokas turkiseläin, jollaisena sitä myös tarhataan.

Soopeli on päivällä saalistava petoeläin, joka käyttää haju- ja kuuloaistiaan saaliseläimien havaitsemiseen. Näihin kuuluvat muiden muassa maaoravat, orava, hiiret sekä pienet linnut ja kalat. Pääravinnon ollessa niukkaa se syö marjoja, kasveja ja männyn siemeniä. Soopeli tekee pesänsä metsän pohjalle.selvennä

Soopeli jaetaan 16 alalajiin, joista M. z. brachyura on uhanalaisin. Soopeli voi joskus risteytyä näädän eli mäntynäädän (Martes martes) kanssa: hybridistä käytetään nimitystä "kida".

Soopelin nimestä on tullut yleisnimitys joidenkin eläinlajien – kuten kissojen, kaniinien ja koirien – turkiltaan tummille tai nokisen sävyisille roduille.

Ulkonäkö ja koko

Soopelin pään ja vartalon yhteispituus on noin 32–51 cm, ja sen perään tulee 13–18 cm häntää. Se painaa 0,9–1,8 kg. Turkin väri vaihtelee ruskeasta lähes mustaan. Kaulassa voi olla harmahtava tai lohensävyinen laikku.

Soopeli muistutttaa paljon näätää. Soopelin häntä on lyhyempi kuin näädällä, korkeintaan puolet ruumiin pituudesta, ja takajalat ovat hieman lyhyemmät kuin näädällä.

Levinneisyys

Soopelia esiintyy Euraasiassa, pääasiassa Siperian havumetsissä Euroopan koillispuolelta (Uralin läntisiltä juurelta) Tyynellemerelle, mukaan lukien Kamtšatka, Sahalin ja Hokkaidō. Venäjällä sitä esiintyy 7 miljoonan neliökilometrin alueella. Luoteis-Kiinassa sitä esiintyy nykyisin pienellä alueella eteläisillä Altai-vuorilla Xinjiangin Uiguurien autonomisella alueella. Koillis-Kiinassa sitä tavataan Heilongjiangin ja Sisä-Mongolian (Nei) maakuntien Daxinganling- ja Xiaoxinganling-vuorilla. Mongoliassa se elää Luoteis-Mongolian Altai-vuoristossa, Hovsgol-järven ympäristön vuoristossa ja Hentii-vuoristossa. Soopelia esiintyy Pohjois-Koreassa Changbaishanin (Paektu) vuorten ympäristössä ja etelässä Pohjois-Hamgyongin maakunnassa. Japanin saaristossa soopelia esiintyy vain Hokkaidolla. Kazakstanissa soopeli eli alun perin Lounais-Altain vuoristossa itäisessä maakunnassa Uba- ja Buhtarma-jokien valuma-alueella.

Sopelin esiintymisalue on eri alueilla eri korkeudella sen mukaan missä on sille sopivaa metsää. Esimerkiksi Obin altaassa se elää metsissä 20–200 metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta Verhojanskin harjanteella yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Soopeli Suomessa

Koska soopeli on väriltään tummempi kuin näätä, soopeleihin yhdistettiin 1900-luvun alun historiantutkimuksessa erilaiset noki-alkuiset Suomen paikannimet. Arveltiin, että Suomen muinaisen soopelikannan mukaan olisi nimetty muun muassa Nokian kaupunki ja Nokianvirta. Soopelin arveltiin kadonneen Suomesta viimeistään 1600-luvulla. Venäjän Karjalassa ja Baltiassa sitä on väitetty tavatun vielä 1800-luvulla. Sen on väitetty aiemmin esiintyneen myös Länsi-Puolassa. Nykytutkimuksessa on kuitenkin katsottu, ettei Suomessa tai sen lähialueilla ole koskaan esiintynyt soopeleita, ja nois onkin todennäköisimmin viitannut majavaan.

Nykyisin soopeli on Suomessa kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji.

Soopeli turkiksena

Soopelin turkki on arvostettu turkis. Turkisten liiallinen metsästys ajoi soopelin sukupuuton partaalle 1900-luvulla. Hyvin paksun, vaaleanruskean tai punertavanruskean turkistakin valmistukseen tarvitaan muutamia kymmeniä yksilöitä. Venäjällä tämän eläimen metsästys lakkautettiin vuonna 1940; muualla Euroopassa se kuitenkin jatkui joitakin vuosia. Nykyisin Venäjällä soopelinmetsästys perustuu kannanhoidollisesti kestäviksi arvioituihin pyyntikiintiöihin. Soopelin turkistarhauksen voimakas laajeneminen on vähentänyt metsästyspainetta ja on siten helpottanut luonnonvaraisen soopelin asemaa. Neuvostoliitossa soopelinnahat olivat merkittävä vientitulojen lähde.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Abramov, A. & Wozencraft, C.: Martes zibellina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Wilson & Reeder: Martes zibellina Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 110–111. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
  4. 1 2 Sable Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.10.2025.
  5. 1 2 3 Soopeli vieraslajit.fi. Viitattu 26.10.2025.
  6. ↑ Helminen, Matti: Kuuluiko soopeli Suomen eläimistöön. Eränkävijä, 1973. Yhtyneet kuvalehdet. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2010.
  7. ↑ Larry Huldén: Oliko soopeli karjalainen turkiseläin? Viipurin läänin historia II. Jyväskylä 2004.
  8. ↑ Wihuri, Elina: Nokian ja rahan vanha yhteys (julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 27.5.2007) Kotimaisten kielten keskus.
  9. ↑ How to recognize a sable fur elpidioloffredo.com. Viitattu 26.10.2025.
  10. ↑ Soviet Begins Census of Prized Sable, Preyed On by Black‐Market Poachers NY Times. 1973. Viitattu 26.10.2025.

Aiheesta muualla