Strasburgeriaceae
Luokittelu
Nokkakuulakasvien heimossa on vain kaksi lajia:
- Ixerba brexioides kasvaa Uuden-Seelannin Pohjoissaarella. Se on ainavihanta puu, jonka lehtiasento on valekiehkurainen. Sen lehdet ovat korvakkeettomat ja kukinto sarjamainen ja sijainniltaan varsipäätteinen (terminaalinen), melko isokukkainen. Verho- ja terälehtiä on kumpiakin viisi, heteitä kymmenen. Sikiäimen tyvellä on hieman liuskainen mesiäinen. Sikiäin on viiden yhteen kasvaneen emilehden muodostama, ja sen päässä on voimakassärmäinen vartalo, joka on selvästi kierteinen kärjestään. Hedelmä on selkäluomainen kota, jonka liuskat ovat puutuneita ja avautuneina ulospäin taipuneita. Siemenet ovat kiiltäviä ja leveä- ja punavaippaisia.
- Nokkakuula (Strasburgeria robusta, syn. S. calliantha) on kotoisin Uuden-Kaledonian ultraemäksisiltä kallioilta ja on niin ikään ainavihanta puu. Sen lehdet ovat korvakkeelliset, kierteisesti asettuneet, hammaslaitaiset, ja kookkaat kukat yksittäin lehtihangoissa. Verholehtiä niissä on kahdeksasta kymmeneen, ja ne sijaitsevat kierteisesti. Terälehtiä on tavallisesti viisi, harvoin kuusi, ja heteitä kymmenen yhtenä kiehkurana. Ponsien lokerositeet ovat paksuja, ja ponnenpuoliskot eli teekat kiinnittyvät niihin koko pituudeltaan. Sikiäimen ympärillä on pohjuksessa kuppimaisia suomuja, joiden suojassa heteenpalhojen tyvet ovat. Sikiäin koostuu neljästä seitsemään yhteen kasvaneesta emilehdestä, ja luotit ovat liuskaisia. Sikiäimessä on yhtä monta siemenaihetta kuin emilehteäkin. Hedelmä on avautumaton, melko kuiva ja verhiöllinen.
Aikaisemmin nokkakuulat (Strasburgeria) vietiin usein Ochnaceae-heimoon (mikinpensaskasveihin). Cronquist (1981) sijoitti Ixerba-suvun herukkakasveihin (Grossulariaceae), Takhtajan (1997) puolestaan Brexiaceae-heimon yhteyteen. Jälkimmäinen sijoittuu nykyään kelasköynnöskasveihin (Celastraceae), herukkakasvit Saxifragales-lahkoon.
