Stratigrafia

Eroosion paljastamia maaperän kerroksia Saltassa (Argentiina).
Geologi tutkii porausnäytettä

Stratigrafia (latinan sanoista stratum, "kerros" ja graphia, "tutkimusala") on geologisten muodostumien ajoittamista sekä toistensa suhteen että absoluuttisesti. Ajoittamisen avulla pyritään saamaan kokonaiskuva planeetan kiinteän kuoren muuttumisesta ajan kuluessa ja edelleen ymmärtämään kuorta muokanneita prosesseja. Tutkimusta varten tietyn kerrostuman alkuaineet isotooppeineen eritellään tähän sopivalla laitteella. Ajoitus tehdään radioaktiivisten alkuaineiden isotooppien hajoamissarjojen perusteella. Uraani-lyijy-ajoitusta on käytetty 1950-luvulta lähtien. Tällä menetelmällä on selvitetty maapallon iäksi noin 4,54 miljardia vuotta. Muinaisten laavojen ajoituksesta ja tutkimuksesta on selvinnyt, että 2,5 miljardia vuotta sitten radioaktiivinen lämpösäteily väheni vähemmäksi kuin maapallon jäähtyminen, joten maapallon sisäosat alkoivat jäähtyä tuolloin. Tuon ajan jälkeen alkoi proterotsooinen eoni, jolloin maan pinnan laattatektoniset prosessit muuttuivat enemmän nykyisen kaltaisiksi, kuin mitä ne olivat olleet tätä ennen, arkeeisen eonin aikana.

Stratigrafiassa pyritään havaitsemaan planeetan kuoren eri yksiköt (esim. meteoriittikraatterit, vulkaaniset purkausjäljet, tektoniikka) ja huomioimaan niiden päällekkäisyydet: vanhempi muodostuma on jäänyt samalla alueella sattuneen uudemman muokkauksen alle. Pintaa muokkaavat tapahtumat voivat olla toisistaan riippuvaisia (tapahtuvat tietyssä järjestyksessä, esimerkiksi suuri kraateritörmäys, joka aiheuttaa sekundäärisiä törmäyksiä sekä vulkaanista toimintaa törmäysaltaaseen) tai riippumattomia, jolloin eri prosessit voivat vaikuttaa samanaikaisesti (kuten planeetan vulkaaninen toiminta ja samaan aikaan tapahtunut meteoritörmäys).

Stratigrafiaa hyödynnetään myös arkeologiassa, jossa sillä tarkoitetaan kulttuurikerroksessa erottuvien maakerrosten ja rakennusjäännösten keskinäistä järjestystä ja suhdetta toisiinsa. Arkeologisten esineiden, fossiilien ja muiden jäännösten ajoituksessa käytetään radiohiiliajoitusta.

Stratigrafinen yksikkö on geologinen ajan mitta, joka määrittää, miten pitkän ajan kuluessa kivilajit tai kivikerrostumat ovat syntyneet. Tälläisiä yksiköitä ovat esimerkiksi sarja ja kausi.

Lähteet

  1. 1 2 Jouko Raitala: Kuun stratigrafia Oulun yliopisto, Fysiikan laitos. Arkistoitu 12.5.2007. Viitattu 2.12.2009.
  2. ↑ Jussi S. Heimonen, Elin Lehtonen: Suomen muinaiset tulivuoret, s. 28,30,45,63. Gaudeamus, 2024. ISBN 978-952-345-252-7
  3. ↑ Marianna Niukkanen, Markku Heikkinen: Kulttuurikerros ja stratigrafia Kurkistuksia Helsingin kujille. Museovirasto, Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 11.9.2010. Viitattu 2.12.2009.
  4. ↑ Radiohiiliajoitus Measurlabs. Viitattu 13.6.2026.
  5. ↑ Sarja Geologia.fi. Viitattu 26.6.2026.

Aiheesta muualla