Strontiumoksidi

Strontiumoksidi
Tunnisteet
CAS-numero	1314-11-0
PubChem CID	73975
Ominaisuudet
Molekyylikaava	SrO
Moolimassa	103,62
Ulkomuoto	Valkoista jauhetta tai kiteistä ainetta
Sulamispiste	2 420 °C
Kiehumispiste	> 3 000 °C (hajoaa)
Tiheys	4,7 g/cm3
Liukoisuus veteen	Reagoi veden kanssa
	Infobox OK

Strontiumoksidi (SrO) on strontium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden strontiumyhdisteiden valmistamiseen, lasitteiden valmistukseen, lääketieteessä ja pyrotekniikassa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa strontiumoksidi on hygroskooppista valkoista jauhetta tai kiteitä. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja sen kiderakenne on samanlainen natriumkloridin kanssa. Muille maa-alkalimetallioksideille tyypillisesti se on emäksinen oksidi, joka reagoi veden kanssa muodostaen strontiumhydroksidia ja hitaasti hiilidioksidin kanssa strontiumkarbonaatiksi. Reaktio veden kanssa on voimakkaasti eksoterminen. Kuumennettaessa sitä hapen kanssa muodostuu strontiumperoksidia. Nikkeliä sisältävän metalliseoksen tai platinan pinalla strontiumoksidilla on sinertävänvihreä fluoresenssi, kun sitä viritetään fotoneilla.

SrO + H₂O → Sr(OH)₂

Valmistus ja käyttö

Strontiumoksidia voidaan valmistaa kuumentamalla metallista strontiumia hapen läsnä ollessa. Yleensä sitä valmistetaan kuitenkin kuumentamalla strontiumkarbonaattia tai strontiumnitraattia.

2 Sr + O₂ → SrO

SrCO₃ → SrO + CO₂

Strontiumoksidia käytetään muiden strontiumyhdisteiden kuten strontiumhydroksidin ja -peroksidin valmistamiseen. Kuumennettaessa alumiinin kanssa se pelkistyy metalliseksi strontiumiksi. Yhdistettä käytetään myös pyrotekniikassa, lääketieteessä, keramiikassa lasitteiden valmistuksessa fluksina hyvin myrkyllisen bariumoksidin sijasta ja tyhjiöputkien valmistamiseen. Aikaisemmin sitä käytettiin kuvaputkitelevisioiden putkien valmistuksessa.

Lähteet

1 2 3 4 5 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 176. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
1 2 3 4 Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 112–113. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)
1 2 3 4 Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 23.7.2016
1 2 3 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1038. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ John Britt: The Complete Guide to High-Fire Glazes, s. 20. Sterling Publishing Company, 2007. ISBN 9781600592164 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)

[karamaki-1] 1 2 3 4 5 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 176. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3

[encyclopedia-2] 1 2 3 4 Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 112–113. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)

[kirk-othmer-3] 1 2 3 4 Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 23.7.2016

[concise-4] 1 2 3 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1038. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[5] John Britt: The Complete Guide to High-Fire Glazes, s. 20. Sterling Publishing Company, 2007. ISBN 9781600592164 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)