Kylä esiintyy 1600-luvun kartoissa. Vuonna 1848 siellä asui 80 inkerinsuomalaista, jotka kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan. Kylän suomalaissukuja olivat Ahonen, Mäkinen, Pukari, Styf ja Varkki. Vuonna 1862 Struuppaalla oli kymmenen taloa ja 264 asukasta. Paikalliset talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia. Vuonna 1899 Struuppa kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 194 asukkaasta oli suomalaisia 165, venäläisiä 18 ja ”sekoittuneita” 11. Läsnä olleista 185 henkilöstä oli luterilaisia 171. Kylässä toimi englantilaisen yhtiön omistama sahalaitos ja laivanrakentamo.
Venäjän vallankumouksen jälkeen kylä oli jaettu Vanhaan ja Uuteen Struuppaan, jotka yhdistettiin virallisesti vuonna 1930. Aluksi ne muodostivat Narvusin volostiin kuuluneen kyläneuvoston. Vuodesta 1924 lähtien kylät kuuluivat Takaväljän ja vuodesta 1928 Suuren-Narvusin kyläneuvostoon.
Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Sen läpi kulkee Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) välinen asfaltoitu maantie. Struuppaalta on linja-autoyhteydet Jaamaan ja Ivangorodiin. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 30 henkeä. Lähistöllä sijaitsee kaksi huvila-aluetta.
↑Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 95.Sankt-Peterburg:Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007.Teoksen verkkoversio.(Arkistoitu – Internet Archive)
↑v. Köppen, Peter:Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 87.St.-Petersburg.Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio.
↑Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa:Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240.Helsinki:Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982.ISBN951-717-289-3Teoksen verkkoversio.
↑Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 212.Sankt-Peterburg:Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864.Teoksen verkkoversio.(Arkistoitu – Internet Archive)
↑Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 2, 7–8.Sankt-Peterburg:Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904.Teoksen verkkoversio.