| Studebaker Avanti | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Valmistaja | Studebaker |
| Valmistusvuodet | 1962–1963 |
| Tuotantomäärä | 5 800 |
| Korimalli | 2-ovinen coupé |
| Muotoilija | Raymond Loewy |
| Seuraaja | Avanti II |
| Teknisesti samankaltaisia | Studebaker Lark |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 4 |
| Moottori |
|
| Iskutilavuus | 4,7 litraa |
| Teho | 240–335 hv |
| Polttoaine | bensiini |
Studebaker Avanti on yhdysvaltalaisen Studebakerin urheiluautomalli, jota valmistettiin vuosina 1962–1963. Studebakerin jo 1950-luvun alusta käyttämän teollisen muotoilijan Raymond Loewyn piirtämä Avanti oli yritys luoda jotakin poikkeuksellista USA:n 1960-luvun automarkkinoille muun muassa Chevrolet Corvetten ja Ford Thunderbirdin kilpailijaksi. Avanti kuitenkin vain pahensi vaikeuksissa olleen Studebaker-yhtiön tilannetta ja jäi sen ”joutsenlauluksi”, viimeiseksi merkittäväksi mallilanseeraukseksi.
Avanti on kaksiovinen nelipaikkainen coupé, jonka kori on tehty lujitemuovista. Moottorina oli 4,7-litrainen V8 kolmena tehoversiona. Avantia markkinoitiin termillä personal luxury car erotukseksi perheautoista ja tavanomaisemmista urheiluautoista. Avanti oli ensimmäinen amerikkalaisauto, jossa oli levyjarrut etuakselilla.
Studebaker-tehtaan virittämällä Avanti R3 -versiolla saavutettiin vuonna 1962 maailman nopeimman sarjatuotantoauton titteli noin 270 km/h huippunopeudella.
Studebaker Avantin valmistusmäärä jäi alle kuuteen tuhanteen kappaleeseen muun muassa lujitemuovikorien valmistusvaikeuksien vuoksi. Alkuvaiheen kysyntään nähden toimitusajat venyivät niin, että monet asiakkaat peruivat tilauksensa. Muutenkin huonosti menestynyt ja toimintaansa lopetellut Studebaker-yhtiö myi valmistusoikeudet, muotit ja Indianan South Bendissä sijainneen tuotantolinjan paikallisille jälleenmyyjilleen Nathan Altmanille ja Leo Newmanille, jotka toivat auton uudelleen markkinoille vuonna 1965 nimellä Avanti II. Sen myötä erilaisia Avanti-nimisiä urheiluautoja, muun muassa avoautoversiota, tuotettiin vielä runsaat 4 000 aina 2000-luvulle asti.
