Suosirri

Suosirri
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Sirrit Calidris
Laji: alpina
Kaksiosainen nimi

Calidris alpina
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Suosirri Wikispeciesissä
  Suosirri Commonsissa

Suosirrin munia.

Suosirri (Calidris alpina) on ruskeahko, mustavatsainen kahlaaja.

Koko ja ulkonäkö

Pituus 16–20 cm siipien kärkiväli 35–40 cm paino 30–85 g

Juhlapukuinen suosirri on helppo tuntea mustasta vatsasta ja ruskeasta selästä. Etelänsuosirrillä (alalaji schinzii) vatsa on mustan ja valkean kirjava. Nokka on tumma, hieman päätä pitempi ja hiukan alaspäin käyrä. Nuoret linnut ja talvipukuiset yksilöt ovat harmahtavia tai ruskehtavia, siivellä näkyy lennossa kapea valkoinen siipijuova. Ääni on suriseva, lentävästä parvesta kuuluu pientä viserrystä.

Vanhin suomalainen rengastettu suosirri on ollut 18 vuotta 8 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen sirri, 28 vuotta 10 kuukautta.

Levinneisyys

Pesii Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian pohjoisosissa. Suomessa pesii kahta alalajia. Nimialalajia alpina pesii Lapissa noin 4 800 – 9 000 paria. Etelänsuosirriä schinzii pesii paikoin Pohjanlahden ja Saaristomeren rannikolla ja saarissa, ja sen pesimäkannaksi vuosina 2019–2024 arvioitiin vain 23–43 paria. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 460 000 – 546 000 paria, joista 55 prosenttia Islannissa ja 28 prosenttia Venäjällä. Suosirrin maailman kannan kooksi on arvioitu 3–7 miljoonaa aikuista yksilöä.

Suosirrin (nimialalaji alpina) Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–20125 00010 000
2013–20186 5008 0009 500
2019–20244 8006 9009 000
Etelänsuosirrin (suosirrin alalaji schinzii) Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–20125560
2013–2018384961
2019–2024233543

Muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alkupäivinä. Syysmuutto alkaa heinäkuussa vanhojen lintujen poismuutolla. Nuoret linnut lähtevät elo-syyskuussa.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Suosirrin arvo on 1 492 euroa ja etelänsuosirrin 7 289 euroa.

Elinympäristö

Lapin suosirrit asustavat tunturisoilla, etelänsuosirrit alavilla maankohoamisrannoilla. Laidunnuksen loputtua matalakasvuiset ruohostomaat ovat kasvaneet umpeen, ja etelänsuosirrimme ovat käyneet uhanalaisiksi. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla laji viihtyy merenrannoilla.

Lisääntyminen

Naaras munii ruohojen sekaan matalaan kuoppaan 4, joskus 3, kellanruskeata, tummatäpläistä munaa, joita emot hautovat yhdessä 21–22 vrk. Myös poikasia emot huoltavat aluksi yhdessä, kunnes naaras jättää isojen poikasten hoidon koiraalle. Poikaset tulevat lentokykyisiksi noin kolmen viikon iässä.

Ravinto

Pesimämaisemissa vaaksiaiset, surviaissääsket, paljakkakilpiäiset ja hyönteiset. Muuttomatkalla nilviäiset, madot ja muut rantojen pikkueläimet.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Calidris alpina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
  3. 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
  4. ↑ Dunlin Calidris alpina (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 22.2.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Dunlin Calidris alpina The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 22.2.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Calidris alpina alpina) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Calidris alpina alpina) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Calidris alpina alpina) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  9. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Calidris alpina schinzii) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Calidris alpina schinzii) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Calidris alpina schinzii) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 11.10.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 12.10.2026.
  13. ↑ Lakka, Hanna-Kaisa: The ecology of a freshwater crustacean: Lepidurus arcticus (Brachiopoda; Notostraca) in a High Arctic region. (pro gradu) Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Ympäristötieteiden laitos, 21.10.2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 16.1.2020.

Aiheesta muualla