| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vaatimaton lähteistys, mistä lienee peräisin |
| Suosirri | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Sirrit Calidris |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calidris alpina |
|
| Katso myös | |

Suosirri (Calidris alpina) on ruskeahko, mustavatsainen kahlaaja.
Pituus 16–20 cm siipien kärkiväli 35–40 cm paino 30–85 g
Juhlapukuinen suosirri on helppo tuntea mustasta vatsasta ja ruskeasta selästä. Etelänsuosirrillä (alalaji schinzii) vatsa on mustan ja valkean kirjava. Nokka on tumma, hieman päätä pitempi ja hiukan alaspäin käyrä. Nuoret linnut ja talvipukuiset yksilöt ovat harmahtavia tai ruskehtavia, siivellä näkyy lennossa kapea valkoinen siipijuova. Ääni on suriseva, lentävästä parvesta kuuluu pientä viserrystä.
Vanhin suomalainen rengastettu suosirri on ollut 18 vuotta 8 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen sirri, 28 vuotta 10 kuukautta.
Pesii Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian pohjoisosissa. Suomessa pesii kahta alalajia. Nimialalajia alpina pesii Lapissa noin 4 800 – 9 000 paria. Etelänsuosirriä schinzii pesii paikoin Pohjanlahden ja Saaristomeren rannikolla ja saarissa, ja sen pesimäkannaksi vuosina 2019–2024 arvioitiin vain 23–43 paria. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 460 000 – 546 000 paria, joista 55 prosenttia Islannissa ja 28 prosenttia Venäjällä. Suosirrin maailman kannan kooksi on arvioitu 3–7 miljoonaa aikuista yksilöä.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 5 000 | 10 000 | |
| 2013–2018 | 6 500 | 8 000 | 9 500 |
| 2019–2024 | 4 800 | 6 900 | 9 000 |
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 55 | 60 | |
| 2013–2018 | 38 | 49 | 61 |
| 2019–2024 | 23 | 35 | 43 |
Muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alkupäivinä. Syysmuutto alkaa heinäkuussa vanhojen lintujen poismuutolla. Nuoret linnut lähtevät elo-syyskuussa.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Suosirrin arvo on 1 492 euroa ja etelänsuosirrin 7 289 euroa.
Lapin suosirrit asustavat tunturisoilla, etelänsuosirrit alavilla maankohoamisrannoilla. Laidunnuksen loputtua matalakasvuiset ruohostomaat ovat kasvaneet umpeen, ja etelänsuosirrimme ovat käyneet uhanalaisiksi. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla laji viihtyy merenrannoilla.
Naaras munii ruohojen sekaan matalaan kuoppaan 4, joskus 3, kellanruskeata, tummatäpläistä munaa, joita emot hautovat yhdessä 21–22 vrk. Myös poikasia emot huoltavat aluksi yhdessä, kunnes naaras jättää isojen poikasten hoidon koiraalle. Poikaset tulevat lentokykyisiksi noin kolmen viikon iässä.
Pesimämaisemissa vaaksiaiset, surviaissääsket, paljakkakilpiäiset ja hyönteiset. Muuttomatkalla nilviäiset, madot ja muut rantojen pikkueläimet.