Oireyhtymä tai syndrooma (kreik. σύνδρομον, yhtäaikaisuus) on lääketieteessä joukko samanaikaisia oireita tai ilmiöitä, jotka vastaavat tiettyä häiriötä (esimerkiksi fyysistä tai psyykkistä) tai sairautta, jolle on yleensä olemassa lääketieteellinen diagnoosi. Alkuperäisestä lääketieteellisestä käytöstä ilmaisua on myöhemmin lainattu myös muihin yhteyksiin, kuten biologiaan.
Avicenna kirjallaan Lääketieteen kaanon (julkaistu 1025) oli varhaisimpia oireyhtymän käsitteen kehittäjiä ja sovelsi sitä tiettyjen sairauksien toteamiseen. Syndrooman käsitettä kehitti 1600-luvulla edelleen Thomas Sydenham.