| Synekdemos | |
|---|---|
| Συνέκδημος | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Hierokles |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | maantiede |
| Julkaistu | n. 460-luku tai 527–528 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Synekdemos (m.kreik. Συνέκδημος, Synekdēmos, lat. Synecdemus) on Hierokleen kirjoittama maantieteellinen teos, joka antaa kuvan Itä-Rooman maantieteestä myöhäisantiikin ja varhaisbysanttilaisen ajan taitteessa 400- ja 500-luvuilla. Se on merkittävä lähde oman aikansa maantieteelle.
Synekdemoksen kirjoittajasta Hierokleesta itsestään ei tiedetä mitään. Hänet ja hänen teoksensa ajoitetaan usein keisari Justinianus I:n aikaan ennen vuotta 535. Tarkemmin teoksen ajoitukseksi on ehdotettu Justinianuksen kauden alun vuosia 527–528. Tämä perustuu siihen, että nuorin teoksessa maninittu kaupunki perustettiin noihin aikoihin. Teoksessa on kuitenkin aukko Justinianusta edeltäneiden neljän keisarin ajalta, ja siksi on ehdotettu myös, että alkuperäinen teos olisi kirjoitettu 460-luvulla, ja sitä olisi päivitettu Justinianuksen aikana.
Teoksen kreikankielinen nimi tarkoittaa ”Matkakumppania” tai ”Mukana kuljetettavaa [käsikirjaa]”, ja se oli tarkoitettu käsikirjaksi Itä-Rooman provinsseissa matkaaville. Nimen on arveltu viittavaan siihen, että Synekdemos olisi ollut lyhennelmä pidemmästä selonteosta. Teoksen teksti on säilynyt nykyaikaan, koska se oli liitetty osaksi Georgios Kyproslaisen teosta Descriptio orbis Romani (n. 500-luvun loppu) sekä liitteeksi Konstantinos VII:n teokseen De thematibus (900-luku). Keskiajalla Synekdemos tulkittiin joskus virheellisesti piispanistuinten luetteloksi, mutta se luettelee myös muita kaupunkeja.
Synekdemoksesta on säilynyt 12 käsikirjoitusta, joista vanhin on 1100-luvulta. Tekstin ensimmäinen joskin epätäydellinen editio (editio princeps) oli Carolus à Sancto Paulon (Charles de Saint-Paul) teoksessa Geographia sacra (Pariisi, 1641; Amsterdam, 1704; fol.). Myöhempiä olivat muun muassa Everardus Schelstratenin editio teoksessa Antiquitas ecclesiae illustrata (Rooma, 1697, vol. II), François Bandurin editio teoksessa Imperium orientale, sive antiquitates Constantinopolitanae (Pariisi, 1711, vol. I), sekä Petrus Wesselingin editio teoksessa Veterum Romanorum itineraeria (Amsterdam, 1735, 4to.). Uudempia editioita ovat Gustav Partheyn Hieroclis Synecdemus (Berliini, 1866) sekä korjattu teksti August Burckhardtin Teubner-editiossa (Leipzig, 1893). Viimeisin merkittävämpi editio on Ernest Honigmannin Le Synekdèmos d'Hiéroklès et l'opuscule géographique de Georges de Chypre (Bryssel, 1939).
Teos kuvaa Itä-Rooman 64 eparkhiaa eli provinssia ja 912 eri kaupunkia suunnilleen maantieteellisessä järjestyksessä. Se mainitsee myös kunkin provinssin ylimmän hallintovirkamiehen tittelin. Kunkin provinssin osalta teos mainitsee sen kaupunkien lukumäärän ennen kaupunkien luetteloa. Mainittu lukumäärä ei teoksen ensimmäisessä puoliskossa aina täsmää lueteltujen kaupunkien lukumäärään, ja lukumäärien yhteissumma on 924. Teoksen lyhyessä johdantolauseessa taas lueteltujen kaupunkien kokonaismääräksi annetaan 935.
Teoksen luotettavuus kirjoitusaikansa tilanteen kuvaajana on joskus kyseenalaistettu, ja sen on arveltu esimerkiksi sisällyttäneen kuvaukseensa joitakin kaupunkeja enemmän niiden historiallisen kuin oman aikansa merkittävyyden vuoksi. Arkeologia on kuitenkin yleensä tukenut varsin hyvin teoksen tietoja kaupunkien osalta: useista paikoista, jotka teos kuvaa tärkeiksi 400/500-luvuilla, on löydetty kyseiseen aikaan ajoittuvan basilikakirkon jäänteet.
Teoksen kuvaamat provinssit ja niiden kaupunkien lukumäärä on (provinssit esitetään tässä tyypillisillä latinankielisillä nimillään, mutta teoksessa ne ovat suluissa olevilla kreikankielisillä nimillä):