Tamburitza on eteläslaavien musiikissa yleisesti käytetty soitin, jota käytetään myös Unkarissa (erityisesti eteläslaavivähemmistön parissa). Tamburitza on näppäilemällä soitettava kielisoitin, joka on sukua italialaiselle mandoliinille, ukrainalaiselle banduralle ja venäläiselle balalaikalle. Nimi tulee turkinkielen sanasta tambura - saman tyyppisiä soittimia on mm. Intiassa ja Bulgariassa. Tamburitza (tai tamburica) merkitsee "pikku tambura".
Tamburitza on kehittynyt Balkanilla Osmanien valtakunnan 1400-luvulla Lähi-idästä tuomien pitkäkaulaisten luuttujen pohjalta. Eteläslaavit alkoivat 1800-luvulla perustaa soitinorkestereita, joihon kuului viisi erikokoista tamburitzaa mandoliinin kokoisista aina kontrabasson kokoisiin soittimiiin. Orkestereista alkoi tulla pian myös poliittisen toiminnan keskuksia, ja niissä soittaminen oli tapa edistää slaavien oikeuksia Itävalta-Unkarissa.
Jugoslavian kuningaskunnan synnyttyä ensimmäisen maailmansodan jälkeen tamburitzan poliittinen ulottovuus muuttui. Siitä tuli entistä voimakkaammin kroaattien kansallinen symboli, kun taas serbit omaksuivat guslen enemmän omakseen.
Tamburitzaksi kutsutaan myös sillä soitettua musiikkityyliä.