Tavi

Tämä artikkeli käsittelee lintua. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Tavi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sorsat Anas
Laji: crecca
Kaksiosainen nimi

Anas crecca
Linnaeus, 1758
Tavin levinneisyys. Pesimäalueet vaaleanvihreällä, talvehtimisalue sinisellä ja ympärivuotinen levinneisyys tummanvihreällä.
Tavin levinneisyys. Pesimäalueet vaaleanvihreällä, talvehtimisalue sinisellä ja ympärivuotinen levinneisyys tummanvihreällä.
Alalajit
  • A. c. crecca Linnaeus, 1758
  • A. c. nimia Friedmann, 1948
  • A. c. carolinensis Gmelin, 1789
Katso myös

  Tavi Wikispeciesissä
  Tavi Commonsissa

Tavi (Anas crecca) on pienikokoinen sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö

Tavi on yleensä noin 35–40 cm pitkä. Tavilla on kapeat ja terävät siivet, lyhyt kaula, lyhyt, leveä ja valkoinen siipijuova sekä hohtavanvihreä siipipeili. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja keltareunainen vihreä alue pään sivulla. Takaruumiin sivuilla sillä on mustareunaiset kirkkaankeltaiset, kauasnäkyvät laikut. Kylki on harmaa ja siinä on valkoinen vaakasuora juova. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa heinätavia, mutta tavinaaras on pienempi, ja sillä on hento nokka, jonka tyvi on yleensä oranssi. Lisäksi tavilla on melko tumma silmäjuova, eikä sillä ole heinätavin tummaa poskijuovaa, joten sen pää on melko yksivärinen. Tavinaaraalla on myös pyrstön tyvellä valkoinen pitkittäisjuova, joka heinätavilta puuttuu. Sulkasatoiset koiraat ja nuoret yksilöt muistuttavat hyvin paljon naarasta.

Koiraan keväinen ääni on heleän kirkas ”klik”. Naaras pitää kaakattavaa räpätystä.

Levinneisyys

Tavin levinneisyys Suomessa

Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Pohjois-Amerikan eteläosissa sekä Väli-Amerikassa. Sen maailmanlaajuinen kanta on erittäin suuri (2,8 miljoonaa aikuista yksilöä), ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. Euroopan kannaksi on arvioitu 770 000 – 1 220 000 paria, joista 65 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla, 21 prosenttia Suomessa ja 8 prosenttia Ruotsissa.

Suomessa tavia tavataan koko maassa aina pohjoisinta Lappia myöten. Kanta on tiheimmillään maan pohjoisosissa. Vuonna 2024 Suomen kannaksi arvioitiin 160 000–210 000 paria.

Tavin Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012150 000250 000
2013–2018158 250203 776245 522
2019–2024160 000180 000210 000

Pääosa Suomen taveista muuttaa etelään jo elokuussa. Suomen tavit talvehtivat Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomessakin maan eteläosissa. Tavin päämuutto keväällä tapahtuu huhtikuun lopulla.

Itäaasialaiset tavit ovat keskimäärin kookkaampia kuin tavit, ja niistä on käytetty alalajina nimitystä Anas crecca nimia.

Tavia suuresti muistuttava ja sen kanssa risteävä pohjoisamerikkalainen satunnaisvieraaksi laskettava amerikantavi (Anas carolinensis) lasketaan joskus eri lajikseen, joskus taas tavin alalajiksi (Anas crecca carolinensis). Varsinkin näiden lintujen naarasyksilöitä on vaikea erottaa toisistaan. Tavien risteytymisestä ja taksonomiasta on jonkin verran keskusteltu.

Anas crecca

Elinympäristö

Tavi voi pesiä lähes kaikenlaisissa vesistöissä. Se suosii metsien järviä ja lampia ja suo- ja tunturilampia. Se voi pesiä myös joissa, kosteikoissa ja merenrannikoilla. Yleensä se ei kuitenkaan viihdy kaikkein karuimmissa vesistöissä eikä ulkosaaristossa. Muuttoaikoina tavi viihtyy ruovikkoisilla lintujärvillä, merenlahdilla sekä tulvarannoilla. Se esiintyy pesimäajan jälkeen usein suurehkoina parvina, joissa voi paikoin olla satoja yksilöitä.

Lisääntyminen

Tavi rakentaa pesänsä yleensä kauas vedestä metsän tai varvikon pensaiden suojaan. Naaras munii toukokuussa 7–10 vaaleaa munaa, joita se hautoo noin 24 vuorokautta. Poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan emon mukana uimaan. Ne voivat palata pesään ensimmäisenä muutamana yönä, etsivät itse ruokansa ja saavuttavat lentokyvyn noin 35 päivässä.

Ravinto

Tavin pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, hyönteiset, muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan heinätavit söivät 73-prosenttisesti eläinravintoa: kirvoja, vesisiiroja, vesiperhosia sekä kärpästen ja vaaksiaisten toukkia. Kasvisravintona ne suosivat siementen ohella vesiruttoa ja pikkulimaskaa.

Katso myös

Lähteet

  1. 1 2 BirdLife International: Anas crecca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Tavi – Anas crecca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Common Teal (Anas crecca) IBC. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Björn Gidstam & Bertil Wahlin: Fåglar, s. 46. Norstedt, 1977. ISBN 91-1-774172-6 (ruotsiksi)
  5. 1 2 3 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 28. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  6. ↑ Common Teal, Anas crecca The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2020. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 24.5.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Common Teal Anas crecca (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 29.7.2026. (englanniksi)
  8. 1 2 3 4 5 6 Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 56. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  9. 1 2 Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 29.7.2026.
  10. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Anas crecca crecca) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 29.7.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Anas crecca) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 29.7.2026. (englanniksi)
  12. 1 2 Greg Gillson: Common Teal: Eurasian and American Green-winged Teal and hybrids: an identification challenge thebirdguide.com. 16.1.2004. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 22.5.2017 (englanniksi).
  13. ↑ Lars Jonsson: Euroopan linnut 5. painos, s. 96. Suomentanut Lasse J. Laine. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2668-4
  14. 1 2 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 24.5.2024.
  15. ↑ Green-winged Teal Audubon. 13.11.2014. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muualla