Tehdasseurakunta oli entisajan Suomessa tehtaan yhteyteen perustettu seurakunta. Sen perusti tehtaan omistaja ja hänellä oli oikeus kutsua sinne saarnaaja. Valtakirjan (lakikielessä virkavahvistuskirjan) saarnaajalle antoi tuomiokapituli, jos saarnaaja oli virkaan kelpaava. Avoimeksi jääneeseen virkaan omistajan ei ollut pakko ottaa uutta saarnaajaa (1869 voimaan tulleen kirkkolain, 30/1869, 248 pykälä). Tehdasseurakunnan suhde emäseurakuntaan oli samankaltainen kuin kappeliseurakunnan (kirkkolain 151 pykälä). Silloinen kirkkolaki nimitti tehdasseurakuntaa pruukiseurakunnaksi (151 §). Suomen viimeinen tehdasseurakunta toimi Karjaan Mustiossa vuoteen 1929 asti.