Tetraetyleenipentamiini

Tetraetyleenipentamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi N'-[2-[2-(2-aminoetyyliamino)etyyliamino]etyyli]etaani-1,2-diamiini
CAS-numero 112-57-2
PubChem CID 8197
SMILES C(CNCCNCCNCCN)N
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H23N5
Moolimassa 189,314 g/mol
Sulamispiste -40 °C
Kiehumispiste 340 °C
Tiheys 0,9994 g/cm3
Liukoisuus veteen Sekoittuu veteen ja orgaanisiin liuottimiin

Tetraetyleenipentamiini (C8H23N5) on alifaattinen polyamiini. Yhdistettä käytetään pääasiassa polymeeri- ja öljynjalostusteollisuudessa. Aineesta käytetään myös nimiä 3,6,9-triatsaundekametyleenidiamiini, 1,11-diamino-3,6,9-triatsaundekaani, tetreeni ja TEPA.

Valmistus

Tetraetyleenipentamiinia valmistetaan muiden polymamiinien tavoin 2-aminoetanolista ja etyleenidiamiinista kuumentamalla niitä oksidi-, fosfaatti-, tai volframaattikatalyytin läsnä ollessa, josta se voidaan erottaa tislaamalla. Tekninen tuote sisältää usein myös tetraetyleenipentamiinin syklisiä tai haarautuneita isomeerejä.

Tetraetyleenipentamiinia muodostuu myös sivutuotteena valmistettaessa etyleenidiamiinia 1,2-dikloorietaanista ja ammoniakista.

Vuonna 1999 kilo tetraetyleenipentamiinia maksoi 3,90 Yhdysvaltain dollaria.

Käyttö

Tetraetyleenipentamiinia käytetään liuottamaan rikkiä, väriaineita ja muoveja, kumin ja hartsien valmistuksessa, öljyjen ja polttoaineiden lisäaineena sekä lisäaineiden valmistuksessa ja pinta-aktiivisena aineena.

Myrkyllisyys

Tetraetyleenipentamiini ärsyttää hengityselimiä ja silmiä. Yhdiste on vahvasti emäksistä, minkä vuoksi se voi aiheuttaa syövytysvammoja joutuessaan kosketuksiin ihon tai silmien kanssa.

Lähteet

  1. ↑ Tetraethylenepentamine – Substance summary NCBI. Viitattu 2. tammikuuta 2011.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: "Amines, Aliphatic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002.
  3. 1 2 3 4 Srivasan Sridhar & Richard G. Carter : "Diamines and Higher Amines, Aliphatic", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
  4. ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 608. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 02.01.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Tetraetyleenipentamiinin kansainvälinen kemikaalikortti

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.